Vähän yli kuukausi koulussa ja nyt se alkoi..

... nimittäin koulukiusaaminen. Poikani aloitti nyt syksyllä ekaluokalla isossa yhtenäiskoulussa. Pari viikkoa sitten kaksi kolmosluokkalaista otti poikani kohteekseen välitunneilla ja alkoi töniminen ja käskyttäminen. Asiaan puututtiin ja näytti jo siltä, että kiusaaminen loppui, kunnes sitten tänä aamuna lapseni soittaa koulun pihalta hysteerisesti itkien. Pojat olivat jälleen aloittaneet tönimisen ja uhkailun. Opettaja otti kyllä heti asian hoitaakseen, mutta itseni valtaa epätoivo. Mistä ihmeestä nämä, suoraansanottuna kusipää-lapset, oikein sikiävät. Lapset, jotka käyvät maailman iloisimman ja kilteimmän pienen pojan kimppuun ja jotka vain jatkavat kiusaamista, vaikka asiaan on jo aikuisten taholta puututtu. Yritä tässä nyt itse keskittyä muka työntekoon kun oma lapsi käy koulussa läpi helvettiä. Paikassa, jossa hänen pitäisi kokea olevansa turvassa ja jossa hänen pitäisi pystyä keskittymään uusien asioiden oppimiseen. Miten tämmöisessä tilanteessa voi jostain löytyä oppimisen riemua?? Onko täällä ketään kohtalotovereita? MIten pääsitte kiusaamisen jälkeen normaalitilaan, jossa lapsi ei pelkää mennä kouluun?