Jos sulla on töissä tunti aikaa tehdä joku tehtävä/työ ja et kerkeä tunnissa niin teetkö sen

Teen loppuun, liukumien puitteissa. Saan sitten vastaavasti pidettyä kertyneet liukumat joskus pois.

Joskus ennen saatoin joustaa mutta maailma on muuttunut siten että en enää anna arvokasta aikaani ilmaiseksi työnantajalle. 

Täytyy ainakin yrittää. Ei sitä voi heti lähtötilanteessa tietää, ehtiikö vai ei. Heti kun tehtävä annetaan, sanoo, että en ehdi. No, mitä se kertoo sitten sille jolle tuo sanotaan! 

Mikähän sellainen työ mahtaisi olla?

Riippuu, jos sen voi jättää seuraavaan päivään, jätän. Jos tarvii tehdä tänään enkä voi olla pidempään (Esim lapsen harrastuskuskaus odottaa), niin nakitan kollegalle (toimii sitten molempiin suuntiin).

Jos menee yliaikaa, otan sen toisena hetkenä takaisin. En ikinä kerkiä tehdä kaikkia töitäni kuitenkaan, joten teen tärkeimmät.

Heh heh naiset eivät pysty tekemään yhtään mitään tunnissa koska pitää uhriutua ja kysellä jatkuvasti muilta naisilta asiasta ja vatvoa. 

Vierailija kirjoitti:

Mikähän sellainen työ mahtaisi olla?

Naisilla yhden sähköpostin lähettämiseen menee yleensä tunti. 

Outo kysymys. Oikea kysymys olisi kuka pakottaa töihin?

Riippuu siitä, olisiko työ ainakin teoriassa mahdollista saada valmiiksi tunnissa, ja miten välttämätön tehtävä on kyseessä. Jos työaikaa on varattu asiallinen määrä ja tehtävän jättäminen kesken ei ole mahdollista, joustan tietenkin. Mutta jos mulle annetaan neljän tunnin työt ja sanotaan että tunnissa pitää olla valmista, kerron kyllä että homma ei nyt toimi.

Teen sen verran mitä ehtii. Sitten lyön hanskat tiskiin. Huomenna voi jaksaa.

Nuorempana joustin ja venyin ja ajattelin työnantajan parasta. Korjasin kuitenkin asennettani kun huomasin että kaikki se joustaminen ja venyminen toteutuu vain yhteen suuntaan, eikä näy edes palkassa. Venymisestä saa vain kipeät jänteet.

Jatkossa aion vielä hidastaa tahtia työntekijöille tulevien heikennysten takia. Jos ei kelpaa työnantajalle niin tehkööt itse. ..ai niin, ei se voi kun ei se osaa. Se ei kuitenkaan ole minun ongelmani.

Aiemmassa työssä kyllä, ehdottomasti tekisin yliajalla ilman korvausta koska oli ns. kutsumustyö ja tosi tärkeä itselleni. Nykyään en todellakaan julkisen puolen ei niin kiinnostavassa työssäni. 

Riippuu. Jos sen voi siirtää huomiselle ilman että kukaan kärsii niin teen mieluummin niin. Vaikka periaatteessa on liukumat, niin niitä tunteja vaan kertyy varkain. Olen tästä aiemmin uupunutkin niin koitan olla aika varovainen ylimääräisten hommien suhteen. Päivän päätteeksi kannattaisi muutenkin suunnitella huomisen hommat, sekin homma jää sitten tekemättä ja pahimmassa koko seuraava päivä menee sählätessä.

Jos se nyt sitten on joku erityisen tärkeä asia niin se on eri juttu. Mutta aina ne käsilläolevat hommat on niitä maailman tärkeimpiä että aika kyynisesti sitä saa katsoa.

Edelleenkään en tule teille töihin.

En, ellei kyseessä ole homma, jota ei viitsi jättää kesken. Olisihan se v-mäistä, jos putkimies jättää veden kytkemättä takaisin päälle, koska muuten menee 2 minuuttia palkattomaksi ylityöksi.

Teen sen joskus parin viikon päästä jos sittenkään.

Edelleenkään et päätä työpaikkaa minulle minun pääni yli, mutta ehkä minä päätän sinun työpaikkasi?

Tekisin jos saisi tehdä

Tekee sen minkä kerkeää ja loput jää huomiselle, tai seuraavalle vuorolle. Työpäivän lopussa ei oel täyttä tuntia aikaa tehdä mitään hommaa, yleensä on työpäivän päätteeksi jotain lopetushommia mitkä on kerettävä tehdä työajan puitteissa.

Tein aikoinaan jatkuvasti töitä iltayhdeksään valokuvausliikkeessä, vaikka työaika oli viiteen saakka, jotta sain edes suurimman osan töistä tehtyä määräaikaan mennessä. Kun päivästä ei voinut koskaan tietää millaisia määriä/kuinka aikaa vieviä asiakkaita tulee ja paljonko tunnin kuvia tehtäväksi, joten aukioloaikana oli aika kiire aina ja useinkin aikataulu petti, onneksi asiakkaat eivät aina hakeneet kuviaan ihan luvattuna aikana. Silti en halunnut tuottaa pettymystä ja turhaa reissua.

En enää tekisi noin, olen jo elämässä nähnyt että lojaaliudella ei ole mitään arvoa. 

En ole työelämässä enää kylläkään.