Ei-uskovaiset! Kysyn ihan tosissani tätä enkä mitenkään vittuillakseni

Uskovaisuus ei ole minulle mikään mörkö. Ei ole vain omalle kohdalle sattunut.

sortamaan homoja 2000 vuotta vanhojen kirjoituste perusteella. Kiitos ei.

Vai johonkin muuhun?

tms. mutta mitä ajattelette häviävänne, jos tulisitte uskoon?

Eihän uskoon noin vaan tulla. En minä ainakaan ajattelisi mitään häviäväni, mutta minkä minä sille teen etten usko? Olen halunnut uskoa ties miten pitkään (yli 15 vuotta) mutta kuten sanottu, ei se ole itsestä kiinni.

nämä näyttävät uskovaisilla katoavan.

tms. mutta mitä ajattelette häviävänne, jos tulisitte uskoon?

niin voisin vastata kunnolla, mutta mikä ihme saa ihmisen kirjoittamaan noin rumasti?????????

vaikka usko ollut mulle vierasta paria tätiä lukuunottamatta.



Tunsin tulleeni kotiin, kuin sisälle omaa syvää aitoa oikeaa sisintäni, mitä kukaan koskaan ei ole aidosti ja todella ymmärtänyt.



Tämän olen oivaltanut Radion Dein ja TV7:n kautta sekä lukemalla Raamattua yksinhuoltajaksi jäätyäni paljonkin.

kyvyn loogiseen ajatteluun. Alkaisin uskoa kaikenlaista, ei ole kyse vain siitä että uskonko että Jumala on/ei ole, vaan uskovaisena mukaan tulee kaikenlaiset pyhät kirjat ja sellaiset.



Noin yleensä tunnen kyllä ihania, viisaita ja empaattisia ihmisiä, jotka ovat uskovaisia, pappeja yms. Mutta itse en halua alkaa perustella ajatuksiani sillä, että Raamatussa/jokumuupyhäkirja sanotaan näin, niin miten te sitten voitte ajatella noin. Tuohonhan keskustelut uskovat vs. ei-uskovat menee.

se oli ihan kivaa noin periaatteessa, siinä jutussa oli vaan se vika ettei se ollut totta.

tms. mutta mitä ajattelette häviävänne, jos tulisitte uskoon?

mutta sen uskon pitäisi olla todellista, ei mitään tapakristittyä uskonnonharjoittamista

Mutta en voi myoskaan valehdella (itselleni tai muille) etta uskoisin jumalaan, koska yksinkertaisesti en usko. Olen monesti miettinyt, etta millainen se uskomisen kokemus oikein on, itsellani ei ole siihen minkaanlaista kosketusta. Kunnioitan kylla aidosti uskovien ihmisten vakaumusta, tapakristittyja taas lahinna halveksin (se on sellaista silmanpalvontaa).

joku tossa jo laittoikin hyvän vastauksen rationaalisesta päättelykyvystä jne.

ns. palaa islamiin? Tai jos vaikka jokin afrikkalainen heimouskonto vie mennessään? Mikä on se ero?



Mitä ap siinä häviäisi, jos vaihtaisi uskontokuntaansa?

Minä olen ollut uskossa, mutta noin 10 vuotta kestäneen prosessin aikana uskoni vain on loppunut. Ehkä voisin taas uskoa jos haluaisin ja yrittäisin, mutta näin tuntuu kaikin puolin paremmalta. En ole ateisti nytkään, vaan lähinnä tapakristitty.

Olen kasvanut ja elänyt ympärilläni ns. uskovaisia.Olen itsekin suhtautunut aina myönteisesti moniin ajatuksiin mitä kirkossa esitetään. Minusta asioissa on paljon hyvää ja yleishyödyllistä, joka pitää yhteiskuntaa koossa ja julistaa hyviä arvoja.



En vain ole koskaan ymmärtänyt, että joku aikuinen uskoo, että on taivas tai tarinat Jumalasta ja Jeesuksesta olisivat totta siinä konkreettisssa mielessä kuin jotkut uskovat. Ihania tarinoita, jotka lähtevät omien aikojensa lähtökohdista. Näitä tarinoita on myös filosofiassa ja monissta myyttisissä tarinoissa.



Ihminen kuolee ja haudataan. Siihen se loppuu. Taivas ja helvetti voi olla omassa elämässä. Sillä tavalla uskon ja en usko, että voisin uskoa "satuja". Se on aina ihmetyttänyt. En osaa sanoa mitä siinä nykyisestä menettäisin...ehkä järkeni:))