Yksinäisyyden kaipuu suhteessa
Mistä johtuu että on henkisesti vahvempi olo yksinään kuin parisuhteessa.
Välillä kaipaan yksinoloa, vaikka olenkin hyvässä suhteessa.
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
Sen ymmärrän, jos lapsista kaipaa yksinoloa, mutta miehestä?
Jep..
No me ollaan usein erossa koska mies tarvitsee oman aikansa. Toisaalta hyvä niin.
Sama oli minulla. Suhde oli loistava ja kumppani täydellinen, mutta kaipasin aina yksinoloa. Lopulta tuo kaipuuni päätti meidän suhteemme ja vaikka tuntui pahalta päästää irti rakkaudesta, ei silti tätä yksinoloa voita.
Kaikkia ei ole tarkoitettu parisuhteeseen ja osa ihmisistä tulee toimeen vähemmällä sosiaalisuudella ja kaipaa myös yksinoloa.
Eihän parisuhteessa tarvitse olla koko ajan yhdessä. Me matkustelemme myös erikseen, tänäkin kesänä olen ollut yksin 2 vk reissussa, puoliso lähtee (kaverinsa kanssa) syksymmällä. Välillä hän yöpyy sukulaisillaan tai kavereillaan ja minä taas saatan työmatkan yhteydessä jäädä yöksi hotelliin (vaikka työmatkan takia ei tarvitsisi).
En jaksaisi olla edes puolisoni kanssa yhdessä 24/7 eikä se tarkoita, ettemme olisi oikeat toisillemme tai että suhteemme olisi huono vaan päinvastoin.
Ymmärrän ehkä ap:tä. Itse olen sellainen, että tarvitsen paljon omaa aikaa. Kämppiksenikin sen jo aikoinaan tajusi. Nyt perhe-elämässä on mahdotonta saada olla niin paljon yksin, että voisin hyvin. Kuitenkaan en ainakaan nuorena sietänyt yksin asumista. En siis ole erakko.
Olen puolisolle sanonut, että olisi kiva, jos olisi useammin vaikka mökillä tms. kavereiden jutuissa, että saisin olla yksin edes iltaisin kun lapset ovat unilla.
Olen usein Airbnb:ssä jotta saan olla yksin.
Meidän suhde taitaa kaatua juuri tähän asiaan. Minä haluaisin olla välillä yksin, lukea, tehdä käsitöitä, lenkkeillä, käydä salilla ym. Mutta mies haluaisi olla koko ajan yhdessä. Nyt kun olemme eläkkeellä 24/7 yhdessä ahdistaa. Kun puhun asiasta, toinen ensin suuttuu, sitten mököttää....
Yksinäisyyttä tuskin kukaan kaipaa, yksin olemisen tarve on eri asia. Harmillisesti nämä käsitteet usein sekoitetaan keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyyttä tuskin kukaan kaipaa, yksin olemisen tarve on eri asia. Harmillisesti nämä käsitteet usein sekoitetaan keskenään.
Pahoittelut harhaan johtavasti kirjoitettu otsikko
Kyllähän meistä jokaisesta löytyy se kuuluisa erakkorapu. Me suomalaiset olemme sellasia.
Mutta kun olet oikeasti vuosia ilman sosiaalisia suhteita,( vaikka lähemmäksi 10) ei mitään kanssa käymistä kenenkään muun kuin kaupan kassan yms kanssa. Niin tiedätte millaistako se on?
Se myös jättää jälkensä.
Vierailija kirjoitti:
Eihän parisuhteessa tarvitse olla koko ajan yhdessä. Me matkustelemme myös erikseen, tänäkin kesänä olen ollut yksin 2 vk reissussa, puoliso lähtee (kaverinsa kanssa) syksymmällä. Välillä hän yöpyy sukulaisillaan tai kavereillaan ja minä taas saatan työmatkan yhteydessä jäädä yöksi hotelliin (vaikka työmatkan takia ei tarvitsisi).
En jaksaisi olla edes puolisoni kanssa yhdessä 24/7 eikä se tarkoita, ettemme olisi oikeat toisillemme tai että suhteemme olisi huono vaan päinvastoin.
Kaipaan nimenomaan tekemistä itsekseni ja omia juttuja. Puolisolla voimakkaampi läheisyyden tarve kuin minulla, joten ehkä sen takia myös tunnen tarvitsevani välillä enemmän omaa tilaa.
Onko kenelläkään kokemusta erilaisesta läheisyyden tarpeesta suhteessa? Miten on käynyt jos toinen haluaa todella paljon läheisyyttä ja toinen ei
Sen ymmärrän, jos lapsista kaipaa yksinoloa, mutta miehestä?