Ikääntyminen. Missä vaiheessa aloitte huomaamaan kaikenlaista kremppaa kehossa?

25-vuotiaana. No jos totta puhutaan, olen aina ollut vähän rämä, polveni alkoi reistailla jo 16-vuotiaana. Mutta nyt nelikymppisenä olen paremmassa kunnossa kuin nuorena, aloitin jopa juoksuharrastuksen, mitä en olisi parikymppisenä osannut kuvitellakaan. Jaksoin hädin tuskin juosta 50 metriä bussipysäkille.

Joskus siinä 20v kohdalla.

Jossain 40-50 ikävuoden välillä tuli niitä kolotuksia. Sitten niiden kanssa oppi elämään, eikä uusia ole tullut viimeiseen 10 vuoteen. Siinä siis vähän päälle nelikymppisenä tuli sellainen herääminen, että omasta kropasta täytyy pitää huolta, jos aikoo toisen 40 vuotta ihmisarvoista elämää elellä.

Vähän ennen 50-vuotispäivää vietiin lanssilla sairaalaan. Siitä sentään toivuin, mutta yhtä ja toista on tullut sen jälkeen.

30+ vuotiaana aloin huomaamaan muutoksia hormonitoiminnassa, mm. pms-oireet ovat lisääntyneet. Näin 36-vuotiaana huomaan myös, kuinka palautuminen on hitaampaa. Väsyn nopeammin ja tarvitsen enemmän omaa tilaa ja rauhaa palautumiselle. Esim. reissusta palaaminen vaatii useamman päivän, että pääsee taas kunnolla tolpilleen ja arkeen kiinni. Kipuja ja kolotuksia ei ole vielä ilmaantunut, vaikka tiedän toki useamman ikäiseni, joilla on alkanut ilmaantumaan fyysistäkin kremppaa.

Pikkuhiljaa ne ovat hiipineet. 50 v tajusin, etten ole enää nuori, kun purkkien ja pullojen avaamineb vaikeutui.

30 vuotiaana minulle annettiin reuma diagnoosi. 4 vuotta myöhemmin olen saanut reuman todella vahvasti remissioon ilman lääkkeitä ja olen elämäni kunnossa. Olen paremmassa kunnossa fyysisesti kuin suurinosa ikäisistäni. Ikä on vain luku jos pitää itsestään huolta, iso osa ihmisistä ei pidä.

Parikymppisenä särki polvia ja olkaniveliä koko ajan mutta enää ei ole vuosiin ollut mitään kipuja.

45 vuotta oli selkeästi sellainen rajapyykki, jonka jälkeen on ollut koko ajan jotain kremppaa.

Nyt 60v.  Se ärsyttää että lääkärit ja hoitajat kertovat se kuuluvan ikään, eikä oikein mitään tehdä. Paitsi työterveyspuollella jossa töihin kuntoutetaan puolikuolleitakin kunnes eläkeikä koittaa. Olen itse pyrkinyt hoitamaan itseäni, ja mitään vakituista lääkitystä ei ole käytössä. Vielä.

Ei ole mitään kolotuksia. N57.

"kehon rajojen vastaan tuleminen" on skitsofreeninen ilmaisu.

45v eteenpäin alamäkeä monella rintamalla.

Harmittaa kun olen tykännyt päivittäin kunnon hikiliikunnasta, mutta nivelet reistaa, selkä jumittaa/särkee ja lihasten palautuminen on hiiidasta.

Olen liian nuori mummosauvakävelijäksi

:(

43-44v. Alkoi ilmaantua kaikenlaista. Siihen asti olin ollut liikunnallinen, terve, nätti ja kaikki tosi OK.

Sen vuoden aikana kaikki repsahti. Osaan vaivoista jatkuva lääkitys ja loput pitää vaan kestää.. en olisi tätä uskonut!

25 alkoi paino kertyä

19v.

Vähän vaikea arvioida mutta siinä 40-vuotiaasta eteenpäin. Liikun kyllä päivittäin mutta nyt viisikymppisenä on alkanut oireilla lonkat jollakin tavalla ja vähän jalkaterät kipeytyy kävelystä jne. Jäykkyys on hiipinyt kehoon. 

Kyllä 50 ja 55 ikävuoden välillä alkoi näkyä selkeä fyysisen suorituskyvyn lasku. Lisäksi tuli kaikenlaista lihas- ja niveloireilua. Väsyy paljon nopeammin ja palautuminen kestää pidempään. Tietysti lisäksi nuo tyypilliset ikänäkö ja eturauhasen toiminnan vaisuuntuminen. Kusella pitää seisoa minuuttikaupalla ja viimeisiä tippoja ravistella pitkään.

Liikkua pitää paljon, että toimintakyky säilyy edes kohtalaisena.

Nämä ovat niitä ikälisiä, joiden kanssa pitää vain oppia elämään.

Mun polvet on olleet huonot ns aina, mutta joskus 40+ iässä ne alkoi paukkumaan ihan kunnolla. Samoihin aikoihin alkoi esim silmäluomien veltostuminen. Ihossa huomaan, että jos vaikka joku hyönteinen pistää, saattaa se jälki näkyä todella pitkään. Iho ei uusiudu samalla tavalla jos tulee naarmu tms. N 50-vuotiaana tuntuu, että vartalo jäykistyy paljon nopeammin jos vaikka kyykkii puutarhassa tai kerää marjoja.

Joskus 40 v. jälkeen alkoi. Olen nyt 50 v. ja Kolotusten ja vaivojen vauhti kiihtyy.