Perheelämä ja parisuhde 1 lapsen kanssa

Meillä on ollut yksi lapsi kahden vuoden ajan ja eipä tämä ole parisuhdetta kuormittanut. Toki lapsi on aina nukkunut hyvin, joten kahdenkeskistä aikaa on ollut joka ilta monta tuntia. Tuo uniasia on pikkulapsiaikana varmasti isoin tekijä, kun öisin voi olla paljon heräämisiä ja illat saattaa mennä nukutuksessa. Odotetaan nyt toista, niin saa nähdä millaiseksi arki muodostuu. Toinen lapsi saattaa olla samanlainen kuin esikoinen tai sitten sellainen, jota ei saa nukkumaan mitenkään.

No siis kyllähän se yksi lapsi jo muuttaa elämän lapsiperhe-elämäksi, ei siitä mihinkään pääse. Meillä on yksi, enkä ole kokenut helppona. Monilla lapsilla on jotain haasteita jossain vaiheessa elämää. Toinen ei ehkä olisi niin radikaali muutos enää, mutta toki työtäkin olisi kaksinverroin. Yksi lapsi on kyllä helppo ottaa kaikkialle mukaan ja saa helposti hoitoon sukulaisille.

Vielä helpommalla pääset kun et tee sitä yhtäkään, mukavaa rauhallista elämää omilla ehdoilla.

t: vela

Kun sitä ei voi itse päättää.

Mun mielestä tämä on ihan normaalia perhe-elämää. Näin pienituloisena perheenä on hyvä juttu, kun lapsia on vain yksi. Hänellä on kaksi harrastusta ja niihin kuskaaminen vie paljon aikaa.

Yksi taapero täällä. Elämä on erilaista kuin miehen kanssa kahdestaan ja me ollaan jouduttu tekemään työtä että ei luisusta pelkästään kumppanuusvanhemmiksi vaan löydetään myös romanttisia fiiliksiä. Toki riippuu varmaan parista ja alussa on selvää että vauva on keskiössä.

Sen verran mukavuudenhaluinen olen että toista tuskin tulee. Vauvavuoden valvomiset ovat tuoreena mielessä ja taaperokin vaatii jatkuvaa huomiota, en jaksaisi tätä enää toista kertaa. Olen kokenut että yhden kanssa pääsen vielä ajoittain nauttimaan vapaudesta kun mies ottaa lapsesta kopin. Nyt kun tiedän tämän olevan ainutkertaista jaksan paremmin. Ja tämä siitä huolimatta että taapero on mielestäni paras asia elämässäni.