Oletteko huomanneet että ihmiset aavistavat kuolemansa?

No mites kun mä olen aavistellut, välillä toivonut ja välillä pelännyt kuolemaani jo 15 vuotta ja vieläkin täällä ollaan. Taas hetken lähempänä.

Helppohan se on jälkeenpäin ennustaa.

Kyllä tuohon piipunsuuhun tuijotellessa monesti miettii että jos kuitenkin söisinkin tänään kebabin.

Sen tietää kun aika koittaa. Isäni sanoi että kuolee tänä vuonna ja niin teki, ei ollut im.

Yhdeltä mummulta kuoli koira ja viikon päästä siitä kuoli mummu.

Musta kissa juoksi tien yli. Viikon päästä kuoli mummu. Onhan näitä.

Jotkut tietävät toiset eivät.

Juu yks sukulainen sanoi kohta kuolevansa. No kuoli 30 vioden päästä kun alkoi asiasta puhua.

Jokainen meistä kuolee ennemmin tai myöhemmin.

Jotkut kuvittelevat olevansa kuolemattomia, mutta kuolevat kuitenkin. Jotkut heistäkin havahtuvat omaan kuolevaisuuteensa ennen kuin henki lähtee.

Eletään kun vielä ehditään.

Mitä sönkötät, kuollut anoppi toi astioita.

Yleensä kuolevat ihmiset alkaa nähdä kuolleitä läheisiään ennen kuolemaansa. Se on kai aivojen tapa ja jotain se sillä tavoittelee. Joka tapauksessa mummon kohdallakin meni lähes vuosi siitä kun pappa kävi sanomassa, että jo riittää alas tulla sieltä. 

Noi ap:n mainitsemat esimerkit on kyllä ajallisesti liian kaukana mistään aavistamisista. Lähinnä jopa säälittäviä esimerkkejä.

Vähän veikkaan, että tiistaina, kun olen 93-vuotias, meteoriitti pläjähtää päähäni.

Melko varma tieto, jonka kirjoitan päiväkirjaani.

Kuolema on niin raskas asia lähipiirille, että jälkeenpäin olon helpottamiseksi aletaan keksiä lähimenneisyyden asioita, jotka muka olisivat etukäteen kertoneet tulevasta kuolemasta. Oikeasti kuolema vain vie rakkaamme etukäteen varoittamatta ja meiltä kysymättä. Eikä mitään selitystä tai anteeksipyyntöä tule. Se on niin kova paikka, että on lohdullisempi kuvitella, että olisi itsellä ollut jotain hallintaa tilanteessa tai että olisi edes varoitettu. Lisäksi on niin, että vielä n. 65 vuotta sitten kuolema oli aina läsnä arjessa, kun ei ollut erikoissairaanhoitoa, sairausvakuutusta tai tehokkaita lääkkeitä. Ihminen saattoi menehtyä tuosta vain eikä pitkä elämä ollut mikään itsestäänselvyys. Sen takia tuon ajan ihmiset ennustivat kuolemaa milloin mistäkin merkistä ja kyllähän se sitten usein kävikin talossa, kun mikä vain saattoi olla hengenvaarallista. Vanhanaikainen kuoleman ennustaminen ei ole täysin hävinnyt kulttuurista. Unet, ristiasennossa olevat esineet, linnut ja käytännössä ihan mikä vaan sopi ennustamiseen.

Minä olen muutamassa läheisen kuolemassa huomannut, että käytös on muuttunut vähän ennen kuolemaa. On esimerkiksi ollut epätavallisen ystävällinen, kärsivällinen tms. Luulen, että alitajunta tietää, mutta itse ei ehkä käsitä?

Ainakin Auvinen aavisti.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen muutamassa läheisen kuolemassa huomannut, että käytös on muuttunut vähän ennen kuolemaa. On esimerkiksi ollut epätavallisen ystävällinen, kärsivällinen tms. Luulen, että alitajunta tietää, mutta itse ei ehkä käsitä?

Jes! Ainakaan noilla ominaisuuksilla ei henki lähde piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkään aikaan ;D

Helpommin osaa aavistaa alapeukutukset ja viestien poistot. Monta juttua menee bittiavaruuteen ihan yllättäen :/

Isoäitini hyvästeli naapurit kun lähti viimeistä kertaa parantolaan. Mutta ehkä se on vähän eri asia, siellä oltiin aika pitkään muutenkin, ja hän tajusi kyllä voimiensa vähenemisen.

Isä ja äiti olivat niin pihalla, etteivät ymmärtäneet kuolevansa. Äiti kyseli, keneltä täällä pitää lupa pyytää että saa lähteä. En kyllä tiennyt, mihin oli lähtemässä, ei hän kuolemisesta puhunut.

/

Juu. Ukkini oli järjestynyt asiansa

ja paperinsa ja työpöydän laatikosta löytyi kirjekuori, jossa oli rahat arkkuun ja hautajaisiin ohjeineen.,173

/