Uskon, että lapselle ei ole hyväksi olla ekoja päiviä nälkäinen

eivät saaneet lisämaitoa synnärillä?

Sehän se on vaikeampaa, että antaa lisämaitoa ja silti yrittää saada imetyksen normaalisti käyntiin.

traumoja voi vauva-ajalta analysoida, mutta selvää on, että vauvan tarpeisiin pitäisi aina vastata mahdollisimman nopeasti. En ymmärrä miksi tämä ei pätisi myös ruokaan ensimmäisten päivien aikana. Ja luonnollisuus-argumentti on typerä, koska sen varjolla elämästämme poistuisi monta muutakin asiaa.

eihän sillä voi millään olla ihmisten terveyteen olla mitään merkitystä, millaisiin elämäntapoihin ihmisen elimistö on vuosituhansien aikana sopeutunut ja mihin ei. Eihän?

Ei sinänsä, ihan hyvä aihe.

Näin vastasyntyneitä työseni hoitavana voin todeta, että jos lääketieteellistä syytä maidon antamiseen ei ole, on imetys erinomainen asia. (Jos äidistä asia tuntuu hyvälle ja on voimissaan, jne.) On äitejä jotka pukertavat kolmatta vrk pienokaista pihalle, menettävät reilusti verta, ja ensimmäisinä päivinä osa ei vaan ole fyysisesti valmiita imettämään lapsentahtisesti. Turha siinä painostaa ja lietsoa imetyksen eduista jos äiti on fyysisesti ja henkisesti loppuun ajettu. Imetystä kerkii vielä. Oikea aika ja paikka ohjaukselle.

Ja synnytyspäivänä on vauva yleensä virkeä imuttelemaan. Seuraava päivä menee yleensä vaisummin. "Purskutellaan" lapsivettä, tyhjennetään mekonium suolistosta, jne. Imeminen ja äidin läheisyys tuottaa vastasyntyneelle perusturvaa. Äidin tuoksu, syd. äänet ja hellä koskettelu.

Kannustaisin kiintymisasioista huolta kantavan ennemminkin pitää vauvaa lähellä ja "iholla", kuin pullolla tainnutettuna omassa sängyssään :)

Itsekin olen miettinyt tätä ristiriitaa. Että eiköhän luonnon pitäisi hoitaa homma niin kuin on tarkoitettu. Itse en silti pystynyt kuuntelemaan sitä itkua ollenkaan, joten hain lapselle lisämaitoa (äidinmaitoa) vaikka hoitsut ei kauheasti tykänneet (semmonen fiilis jäi). Toisaalta hoitsu sanoi mulle kierroksella, että tosi rauhallinen ja tyytyväinen vauva. Että tiedä sitten!

Imeminen ja äidin läheisyys tuottaa vastasyntyneelle perusturvaa. Äidin tuoksu, syd. äänet ja hellä koskettelu.

Kannustaisin kiintymisasioista huolta kantavan ennemminkin pitää vauvaa lähellä ja "iholla", kuin pullolla tainnutettuna omassa sängyssään :)

kun se tulee sieltä kohdun suojasta ihanasta lämpimästä paikasta pois!!!!!



se että sä et anna sille kahtena ekana päivänä lisä maitoa tuskin järkyttää sitä yhtään enempää jos maitoa kuitenkin muutamakin tippa tulee!!!!!

Jo on kaikenmoisia puolusteluita luettu korvikkeen käytölle, mutta tämä on kyllä huippu. Että lapsi saa ihan vaurioita ja varhainen vuorovaikutus kärsii, kun vaaveli ei saa tuttipulloa suuhun? Voi raukkoja.

jo synnärillä...

Synnytys kesti ikuisuuden ja vauva sai alhaiset pisteet, joten joutui verensokeriseurantaan... ja siihen verensokeriseurantaan sitten kuului se, että aina verikokeen jälkeen vauvamme sai lisämaitoa pullosta.

Imetyskään ei ollut helppoa, ei se ainakaan meillä mennyt niin, että tissi suuhun ja menoksi... stressiä lisäsi se, että samassa huoneessa kanssani oli "kokeneempi äiti", joka kovaäänisesti valitti hoitajille siitä, kun minun vauvani itki niin paljon, ettei hän saanut levättyä. Opettele nyt siinä sitten imettämään... noh, onneksi imetys lähti sujumaan sitten kotona ihan mukavasti.

imettänyt ja pitänyt lastani koko ajan vieressä alusta lähtien, MUTTA jos hän oli selkeästi nälkäinen (kun maito ei ollut vielä tullut), annoin lisämaitoa. Eli turha lietsoa vastakkainasettelua lisämaidon ja läheisyyden välille.



Ap

tule hirveästi. kestää sen pari päivää niillä määrillä mitä rinnoista tulee. meillä ainakin on kestänyt.



sairaalan ohje oli että koko ajan imetetään jos ei nuku. eli edes toiseen sänkyyn ei saanut laittaa.



hyvin pärjättiin noilla ohjeilla.

Voiko näläntunnetta ylipäätään olla, jos lapsi ei ole vielä koskaan elämässään syönyt?



Eiköhän evoluutio ole hoitanut tämän niin, että terve äiti pystyy terveen vastasyntyneensä ruokkimaan ilman tuttipulloa...

tässä keskustelussa niitä äitejä joilla ei ikinä nouse oma maito tai sit lapsi viedään salista teholle ja ei pysty antamaan omaa maitoa. (omaa maitoa ei tullut kuin muutaman päivän)



minun tyttöni vietiin salista suoraan teholle ja näin seuraavan kerran 7h kuluttua. ette tiedä miltä tuntuu kun ei pysty toista ruokkimaan itse ja



näitä paineta luotiin jo salissa kun toisella solisluu murtunut niin yritettiin rintaa antaa. (siis kätilö väkisin) vaikka vauva valitti koko ajan.



painostusta jatkoi neuvolatäti et miks en imetä... miettikää ennen kuin alatte arvostella.

TAYSissa ainakin annetaan luovutusmaitoa...

mutta asiaan, meillä ainakin annettiin lisämaitoa ihan minulta kysymättä, kun kiiresektion jälkeen en saanut vauvaa heti vierihoitoon. maitokin nousi vasta neljäntenä päivänä rintoihin, kyllä siinä ehti vauvan paino laskea ja olisi laskenut lisääkin jos ei lisämaitoa olisi annettu... vauva oli tiheästi rinnalla, jotta maito olisi ylipäätään noussut, en usko että lisämaidon antamisella oli tuohon vaikutusta muuta kuin että vauvalla ei ollut

niin

kova nälkä.

Ainakin kerran, kun menin hakemaan lastani yöimetykseen (synnytys pitkä, ottivat vauvan yöksi hoitoonsa, mutta lupasivat tuoda syömään yöllä), pisteli hoitaja vauvalle lisämaitoa menemään. Ja minä hölmönä jo odottelin, että eikö se tulekaan syömään...

jauhetta pulloon ja keitettyä lämmintä (ei siis kiehuvaa) vettä sekaan.

imettänyt ja pitänyt lastani koko ajan vieressä alusta lähtien, MUTTA jos hän oli selkeästi nälkäinen (kun maito ei ollut vielä tullut), annoin lisämaitoa. Eli turha lietsoa vastakkainasettelua lisämaidon ja läheisyyden välille.

Ap

Minua on aina kummastuttanut miten jotkut tietävät vastasyntyneensä kärsivän nälästä. Siitäkö että sitten kun vauva on tainnutettu ylisuurella maitoannoksella, vauvan täytyi olla nälkäinen kun on nyt niin "tyytyväinen"? Eli nukkuu pitkät ajat eikä tilaa lisää maitoa rinnasta Senhän kaikki osaavat päätellä mitä siitä seuraa imetyksen näkökulmasta...

Esikoiseni itki nälissään ekat kolme vuorokautta ja sai sitten lisämaitoa (korviketta) hoitajien suosituksesta. Minulla maito nousi vasta viidentenä päivänä synntyksestä, vaikka imetinkin alusta asti nännit verille (osittain rintapumpun syytä, jota sairaalassa ohjasivat minua käyttämään. Kaamea laite ja ei nopeuttanut herumista). Jos olisin uskaltanut tehdä vaistojeni mukaan, olisin antanut korviketta aikaisemmin esikoisellekin. Hän oli hätäinen, nälkäinen synnyttyään ja koliikkivauva ekat kolme kuukautta. Syntymän jälkeistä hätää koliikissa?



Toinen ja kolmas lapseni ovat saaneet lisämaitoa parin vrk:n ikäisinä heti nälkäitkun alettua. Ovat olleet rauhallisempia vauvoja ja ilman koliikkivaivoja. Kaikkia lapsiani olen "täysimettänyt" (paitsi muutama kerta pullosta sairaalassa) puoli vuotta ja imettänyt kahta ekaa melkein kaksi vuotiaiksi. Nuorin on edelleen rinnassa. Kun tahtoa on imettää, niin en usko, että pieni korvikemäärä alunnälkään on haitaksi.

antoivat ruokaa kolmen tunnin välein. mä kävin välillä osastolla joten en ollut siel koko ajan imettämäs ja nostamassa sitä viikon riittänyttä maitoa rintoihin.

vauva nukkui ensimmäiset kuusi päivää koska oli aina täynnä.



syöttivät vaikka ei ollut nälkä.



olen siis huono äiti koska olen muuten pitänyt lasta lähellä ja meillä hyvä kiintymys suhde