Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lähipiirini juuri eronneet äidit hokevat,
04.10.2010 |
että "Ei ero vaikuttanut oikeastaan mitenkään lapsiin. Lapset suorastaan rakastavat uutta puolisoa."
Ensinnäkään en tajua sitä kiirettä, että samantien kun erotaan lasten isästä, muutetaan yhteen jo seuraavan kanssa. Syyksi sanotaan, että "rakkaus ei kysy aikaa ja paikkaa" jne. Sitten kun lapsilla on ongelmia koulussa, niin sanotaan, että "En usko, että johtuu erosta, vaikka opettaja väittää niin."
Kuinka lapsellista olettaa, että niin iso elämänmuutos kuin ero, uusi koti ja uusi puoliso vanhemmalla EI jotenkin vaikuttaisi lapseen! Mikä kumma siinä on kun sitä ei voi sitten myöntää ja tarjota lapselle palikoita selvitä siitä.
Kommentit (19)
Erottiin. Exäni otti uuden yks kaks vaikka oli puhe, että hitaasti edetään, kun sovussa erottiin. Oli jopa sitä mieltä ihan ääneen ja julkisesti, ettei ota koskaan ketään, koska olin hänen elämänsä rakkaus. No, tasan 14 päivää sen jälkeen kun vielä hamusi minua takaisin, otti nettikaverin, jonka luo vei heti lapset yökylään ja pussailivat heti ekalla kerralla, kun lapset näkivät naisystävän ja lapset.
Sanoo, ettei nainen ole suuri rakkaus, mutta kun ei halua olla yksin.
Isä näkee lapsiaan joka 2. vkl, ja aina on uusi nainen perheineen läsnä.
Isän perustelu: kun hän on onnellinen, lapset ovat onnellinen.
Siinäpä vasta isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...vaan se että vanhemmat eivät rakasta toisiaan, pysyivät nämä yhdessä tai eivät. Tämä on lapselle aina kriisi.
Erosin lasteni isästä pari vuotta sitten. Ero oli kriisi ja varsinkin herkin lapsistamme oireilee ajoittain, mutta melko hyvin olemme kaikki sopeutuneet uuteen tilanteeseen. Minun ja exän välit ovat alkukireyden jälkeen melko lämpimä, arvostamme kumpikin toisiamme ja juttelemme lasten asioista ja jaamme vanhemmuutta. Uskon, että tämä on lapsille parempi kasvuympäristö kuin koti, jossa vanhemmat ovat päällisin puolin ok, mutta jossa pinnan alla kytee katkeruutta, riittämättömyyttä ja puhumattomuutta.
Meillä on kummallakin uusi puoliso, ei vielä avo-/avioliitto, mutta tiivistä yhteiselämistä. Lapset ovat ottaneet uudet ihmiset hyvin vastaan, ja huipputyyppejä he ovatkin. Tässäkin sanoisin, että ei uusi rakastava ihmissuhde lasta vahingoita vaan ne potentiaaliset ristiriidat joita uusi kumppani saattaa tuoda.
Summa summarum, minusta rakastava ydinperhe on ideaali. Toiseksi paras vaihtoehto on erillään elävät, toisiaan kunnioittavat onnelliset vanhemmat, joiden uudet puolisot hyväksyvät lapset. Ero altistaa monille lieveilmiöille ja haasteille, mutta ei ole auttamatta mikään tuomio lapsen kehitykselle.
Itse olen avioerolapsi, ja ikäni suren sitä etteivät vanhempani enää rakastaneet toisiaan. Uskon silti, että he ovat tehneet voitavansa enkä missään nimessä olisi suonut heidän jatkavn liitossaan onnettomina ja kylminä.
Onneksi suurin osa eronneista ei toimi noin.
itsekkäällä "minä ja minun ainutkertainen onneni täällä maan päällä" -ajattelulla on tuhonnut oman lastensa siihen astisen perusturvallisuuden, hajottanut maailman, joka perustuu turvalliseen kotiin ja molempien vanhempien läsnäoloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esim yksi ystäväni juuri kertoi kuinka hänen lapsensa rakastaa olla päiväkodissa, joten päiväkotipäivän pituus n 7-17 joka päivä ei haittaa. Mitä siihen sitten sanoo?
Äidin on vaikea kestää syyllisyyttä, vaikka on ihan selvä että ero ja uusi mies on valtavan ISO asia lapselle ja että siitä joka tapauksessa jotain hankaluutta jossain vaiheessa seuraa.
äidin rakkaus kohdistuu lapsista uuteen mieheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äidin rakkaus kohdistuu lapsista uuteen mieheen.
paskat!
vaikka mies olisi jättänyt? Tokihan kaikki on aina NAISEN vika, mitä tahansa lapselle tapahtuukin niin viisainta on aina syyttää äitiä. Mitä rankempaa on ollut, niin sitä parempi syyllistää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
puhtaasti seksistä. Siis uuden suhteen ehdoton valopilkku ja perusta on seksi... Uskomatonta, että lapset jäävät siinä jalkoihin.
itse ainakin olen ollut sairaan huolissani lapsestani vaikka erosta jo 3 v. Nyt vasta tulossa uusi koti uuden miehen kanssa. Ei tietenkään ihannetilanne lapselle. Koulu mennyt hyvin ja muutenkin kaikki mutta heti jos tulee vaikka riitaa kavereiden kanssa syytän itseäni kun en jaksanut enää suhdetta lapsen isän kanssa.
Syyllisyys ja huoli alkaa yleensä positiivisesta raskaustestistä ja päättyy kai sit (äidin) kuolemaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka mies olisi jättänyt? Tokihan kaikki on aina NAISEN vika, mitä tahansa lapselle tapahtuukin niin viisainta on aina syyttää äitiä. Mitä rankempaa on ollut, niin sitä parempi syyllistää!
saman katon alle? Lapset oppivat, että ihmisuhteet ovat kertakäyttöisiä, kun vanha isä lähtee, uusi otetaan tilalle...
Jos haluaa uuden suhteen tyhmintä mitä voi tehdä on heti eron jälkeen muuttaa asumaan saman katon alle. Voisi vähän antaa lapsille aikaa tottua uuteen elämäntilanteeseen eikä heti ottaa uutta isäehdokasta heidän reviirilleen tunkemaan.
vaikka mies olisi jättänyt? Tokihan kaikki on aina NAISEN vika, mitä tahansa lapselle tapahtuukin niin viisainta on aina syyttää äitiä. Mitä rankempaa on ollut, niin sitä parempi syyllistää!
isähän saa ottaa vaikka heti seuraavana päivänä uuden naisen jonka kanssa muutetaan samantien yhteen. Ja sinne pitäisi sitten laittaa lapsi vaikka väkisten hymyillen. Äitihän on tietysti ilman miestä vähintääkin siihen asti kunnes lapset täyttävät 18.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka mies olisi jättänyt? Tokihan kaikki on aina NAISEN vika, mitä tahansa lapselle tapahtuukin niin viisainta on aina syyttää äitiä. Mitä rankempaa on ollut, niin sitä parempi syyllistää!
siltä tuntuu ku näitä vastauksia tääl lukee..
jos isukki muutta heti yhteen uuden naisen kanssa?
Niin ja en ole yksinhuoltaja, mutta en myöskään ymmärrä, että miksi lasten takia pitäisi koko oma elämä uhrata "hyvän äidin" alttarille? Olette te osa sairaita.
ei kaikki ole äidin vikaa ja moni äiti yrittää parhaansa. Mutta olen samaa mieltä että ero vaurioittaa aina lasta- itse olen eroamassa eikä asiaan liity mitään dramaattista; lapset puhuvat peloistaan- elämän muuttuminen pelottaa valtavasti, ja kaikista kauheinta lapselle on kuvitella että äidillä tai isällä on uusi puoliso. Ehkä sellainenkin joskus vastaan tulee, mutta ensin on lasten saatava rakentaa rauhassa arkea ja elämäänsä ja huomata että vanhemmat (toivottavasti) säilyvät hänen elämässään- kuin myös kaverit ja tutut ympäristöt, harrastukset. Täytyy olla aika idiootti vanhempi että kärrää heti eron jälkeen sinne lasten kotiin uuden ihmisen asumaan.
Ja mahd. uudet sisarukset.Miettikää mikä shokki sekin on- aikanaan varmaan ihan ok ja pystyy sopeutumaan, mutta erostahan toivutaan monta vuotta.
käytös koskee myös miehiä, mutta koska olen nainen, naiset näitä erotarinoitaan mulle tilittää! Ja itse asiassa yhdessäkään tapauksessa miehellä ei ole uutta puolisoa.
Ap
etteikö äidillä olisi oikeus siirtyä eteenpäin elämässään, mutta jos lapsen vaikeudet koulussa tai päiväkodissa osuvat samaan kohtaan kuin uusi mies muutti taloon, niin miten se ei herätä?!?
Ja siis kuka jaksaa lapsellisesti uskoa, että 2 kk erosta on ihan tarpeeksi pitkä aika lapselle sopeutua "kun mä olen tämän salasuhteeni kanssa odottanut jo vuoden, että päästään saman katon alle..."
Alue: Aihe vapaa
että kun kodin pyörittämisessä ja rahan tienaamisessa on jo sellainen yhtälö että saa aika paljon pinnistellä että jaksaa huolethia itsestään ja olla läsnä lapsilleen- niin missä helkutin välissä energiaa voi jäädä uudelle ihmissuhteelle?? Eron jälkeen lapsetkin tarvitsevat erityishuomiota, itselläkin luulisi olevan yhtä sun toista sopeutumista, suremista, uudelleenrakentamista..niin eikös uuden kummpanin tuominen siihen elämään ole lähes mahdotonta? tai sitten itsepetos, jolla lakaisee kaikki ed.mainitut asiat ja velvollisuudet silmistään siihen rakastumisen huumaan? Millä ajalla ja energialla pystytte hoitamaan seurustelusuhteen? Kun musta tuntuu ettei aika riitä edes siihen mitä koti ja lapset tarvitsevat?