Miksi jotkut ovat jankkaavia, valittavia energiasyöppöjä?

Tiedän tyypin. Äitini on valitettavasti tällainen. Olen yrittänyt ottaa etäisyyttä, mutta aina se jotenkin luikertelee hollille lastenlasten varjolla. Olen siis ihan suoraan sanonut, että en jaksa sen jatkuvaa puutumista elämäämme ja ramppaamista meillä milloin minkäkin tekosyyn varjolla. Vanhempani kutsuvat meitä syömään luokseen, mutta aina siellä saa kuunnella äidin valitusta, kun isä tehnyt ruokaa ja kaikki kaapinovet yms. muut likaiset ja rasvassa. Eikä ole mikään, että kerran sanoo vaan jatkaa sitä samaa jankkaamista. Sitten jos isä hermostuu, niin sekin johtuu äidin mukaan jostain isän hormonivajeista eikä toki äidistä. Siinä samaan hengenvetoon haukkuu muutenkin isää minkä kerkeää, tuijottaa merkitsevästi jos olen vähän lihonut jne. jne. Koskaan ei mitään positiivista osaa sanoa. Toki joitain voi kehua tyyliin "sekin teki sitä ja tätä, on se jaksava ja taitava...vink vink". Koskaan ei meitä lapsia tai isää kyllä kehu. Aiheesta voisi kyllä kirjoittaa romaanin. Sit itse pitäisi olla niin kiitollinen, että ja antaa anteeksi äidin virheet. Voi v*ttu.