Käsi sydämellä: Onko äidillä ja isällä yhtä suuri vastuu lapsista?

Naisilla on ehkä enemmän tietynlaista herkkyyttä, mutta se ei tarkoita, etteikö mies voisi oppia ja osata ja hoitaa aivan yhtä hyvin, vaikka eri lailla.



Jos kuolisin, niin lapsillani ei ehkä olisi yhtä siistit tukat tai vaatteet kuin nyt, mutta ei se sitä tarkoita, etteikö miehen tapa olisi täysin oikeanlainen hänen tapansa.



Ja vastuu on yhtä suuri, tasan 50-50.

Jos lapsi harhailee yksin yöllä, mietin ensimmäisenä, missä lapsen äiti on, sillä Suomessa yksinhuoltajatkin ovat pääosin naisia. Yleensä nainen siis on se lapsen pääasiallinen hoitaja ja jos harhaileva lapsi onkin isän vastuulla, en voi olla miettimättä millainen äiti jättää lapsen sellaiselle miehelle.



Tupakointi ei herätä minussa tunteita suuntaan tai toiseen. Se on jokaisen henkilökohtainen asia, eikä muilla ole sitä varaa arvostella.



Äidin ja isän uloslähtö on yhtä hyväksyttävää, mutta eri aikoihin. Mielestäni kypsän äidin ei tarvitse riekkua baarissa ainakaan vauvan ensimmäisenä elinvuotena, jolloin äiti on vauvalle tärkein ja vauvankin pitäisi olla äidille.

Isän "velvollisuus" on pitää varpajaiset jo lapsen synnyttyä, joten siinä mielessä isän baarissakäynti on eri asia. Isän ei myöskään tarvitse imettää tai toipua synnytyksestä, joten en näe syytä, miksi tuomitsisin isän ulkona käymisen.



Nainen on luonnostaan kääntynyt kotiin päin jo raskausaikana ja hänen biologiansa valmistaa häntä vastuuseen ja äitiyteen. Miehillä tämä tapahtuu oppimisen kautta, mutta ainakin omassa perheessäni olen ollut katsomassa miehen perään lastenhoitotilanteissa.

Mun lapset eivät edes tiedä, mitä sana äiti tarkoittaa. Lapsi kiintyy siihen aikuiseen, joka hänestä huolehtii. Mun tapauksessa lapset sattuivat kiintymään isäänsä, koska äiti laiminlöi täysin vuorovaikutuksen lastensa kanssa. Tissuttelut jäi vähiin, oli isi, joka juotti korviketta. Isi hoiti lasten yövalvomiset.



Äiti jäi perheen ulkopuoliseksi kiinteästä isä-lapsi-suhteesta ja lopulta häipyi toisen miehen mukaan jättäen lapsensa minun hoidettavaksi. Mikä olikin helpotus, kun tartti hoitaa enää vain lapsia, eikä juosta akan pillin mukaan.



Lapset ovat nyt 3- ja 5-vuotiaat ja näyttäisi siltä, että mitään äidin tapaista ei tähän systeemiin kyllä tarvita. Päivänkodin raportin mukaan lapset voivat vain entistä paremmin sen jälkeen kuin äiti häipyi kuvioista.



Lapsen synnyttäminen ei vielä tee äitiä, se on biologien juttu. Biologisessa mielessä äiti on olemassa vieläkin, mutta meidän tapauksessa voi sanoa, että mitään äitiä ei koskaan ole ollut, eikä tule olemaankaan.



Paskat me mitään äitiä tarvitaan!

Mun lapset eivät edes tiedä, mitä sana äiti tarkoittaa. Lapsi kiintyy siihen aikuiseen, joka hänestä huolehtii. Mun tapauksessa lapset sattuivat kiintymään isäänsä, koska äiti laiminlöi täysin vuorovaikutuksen lastensa kanssa. Tissuttelut jäi vähiin, oli isi, joka juotti korviketta. Isi hoiti lasten yövalvomiset.

Äiti jäi perheen ulkopuoliseksi kiinteästä isä-lapsi-suhteesta ja lopulta häipyi toisen miehen mukaan jättäen lapsensa minun hoidettavaksi. Mikä olikin helpotus, kun tartti hoitaa enää vain lapsia, eikä juosta akan pillin mukaan.

Lapset ovat nyt 3- ja 5-vuotiaat ja näyttäisi siltä, että mitään äidin tapaista ei tähän systeemiin kyllä tarvita. Päivänkodin raportin mukaan lapset voivat vain entistä paremmin sen jälkeen kuin äiti häipyi kuvioista.

Lapsen synnyttäminen ei vielä tee äitiä, se on biologien juttu. Biologisessa mielessä äiti on olemassa vieläkin, mutta meidän tapauksessa voi sanoa, että mitään äitiä ei koskaan ole ollut, eikä tule olemaankaan.

Paskat me mitään äitiä tarvitaan!

Te varmasti pärjäätte loistavasti juuri sinun hienon asenteesi takia, lasten äiti ollut näemmä melkoinen luuseri kun tuollaisen tempun mennyt tekemään, mutta ihanaa että lapsilla on kaltaisesi hyvä isä! :)

Mun lapset eivät edes tiedä, mitä sana äiti tarkoittaa. Lapsi kiintyy siihen aikuiseen, joka hänestä huolehtii. Mun tapauksessa lapset sattuivat kiintymään isäänsä, koska äiti laiminlöi täysin vuorovaikutuksen lastensa kanssa. Tissuttelut jäi vähiin, oli isi, joka juotti korviketta. Isi hoiti lasten yövalvomiset.

Äiti jäi perheen ulkopuoliseksi kiinteästä isä-lapsi-suhteesta ja lopulta häipyi toisen miehen mukaan jättäen lapsensa minun hoidettavaksi. Mikä olikin helpotus, kun tartti hoitaa enää vain lapsia, eikä juosta akan pillin mukaan.

Lapset ovat nyt 3- ja 5-vuotiaat ja näyttäisi siltä, että mitään äidin tapaista ei tähän systeemiin kyllä tarvita. Päivänkodin raportin mukaan lapset voivat vain entistä paremmin sen jälkeen kuin äiti häipyi kuvioista.

Lapsen synnyttäminen ei vielä tee äitiä, se on biologien juttu. Biologisessa mielessä äiti on olemassa vieläkin, mutta meidän tapauksessa voi sanoa, että mitään äitiä ei koskaan ole ollut, eikä tule olemaankaan.

Paskat me mitään äitiä tarvitaan!

Te varmasti pärjäätte loistavasti juuri sinun hienon asenteesi takia, lasten äiti ollut näemmä melkoinen luuseri kun tuollaisen tempun mennyt tekemään, mutta ihanaa että lapsilla on kaltaisesi hyvä isä! :)

Olisiko hän loistoäiti? Ei hän saisi haukut kun on vierottanut lapsensa isästä oli tämä sitten millainen k-pää tahansa. Mikäs hieno asenne se on että tekee lapset juopun luuserin kanssa?

lapsithan tässä tapauksessa tissutteli.

Lasten biologinen äiti ei pystynyt yhtään kantamaan vastuuta lapsista. Ei pystynyt, ei halunnut...en tiedä vieläkään. En voinut jättää lapsia heitteille, niinpä minä ryhdyin heistä huolehtimaan.



Lopputulos oli, että minä huoledin aivan kaikesta perheeseen ja taloudenpitoon liittyvistä asioista. Minä en ole enää yksi, vaan minä olen kolme, yhdessä lasten kaa. Tähän ajauduttiin ajan saatossa. Ei ollut suunnitelma. Tosin toisen lapsen kohdalla aattelin jo, että voi olla, että äidistä ei tähän ole, mutta koska pidän lapsista, aattelin myös, että kannan viime kädessä vastuun sitten lapsista. Vaikka yksin. Ja näin ole tehnyt tähän päivään asti. Eikä tee tiukkaakaan...

Mutta kaikki (äidit tai isät) eivät vain ota sitä vastuuta omakseen.

Mun lapset eivät edes tiedä, mitä sana äiti tarkoittaa. Lapsi kiintyy siihen aikuiseen, joka hänestä huolehtii. Mun tapauksessa lapset sattuivat kiintymään isäänsä, koska äiti laiminlöi täysin vuorovaikutuksen lastensa kanssa. Tissuttelut jäi vähiin, oli isi, joka juotti korviketta. Isi hoiti lasten yövalvomiset.

Äiti jäi perheen ulkopuoliseksi kiinteästä isä-lapsi-suhteesta ja lopulta häipyi toisen miehen mukaan jättäen lapsensa minun hoidettavaksi. Mikä olikin helpotus, kun tartti hoitaa enää vain lapsia, eikä juosta akan pillin mukaan.

Lapset ovat nyt 3- ja 5-vuotiaat ja näyttäisi siltä, että mitään äidin tapaista ei tähän systeemiin kyllä tarvita. Päivänkodin raportin mukaan lapset voivat vain entistä paremmin sen jälkeen kuin äiti häipyi kuvioista.

Lapsen synnyttäminen ei vielä tee äitiä, se on biologien juttu. Biologisessa mielessä äiti on olemassa vieläkin, mutta meidän tapauksessa voi sanoa, että mitään äitiä ei koskaan ole ollut, eikä tule olemaankaan.

Paskat me mitään äitiä tarvitaan!

Te varmasti pärjäätte loistavasti juuri sinun hienon asenteesi takia, lasten äiti ollut näemmä melkoinen luuseri kun tuollaisen tempun mennyt tekemään, mutta ihanaa että lapsilla on kaltaisesi hyvä isä! :)

Mun mielestäni lähinnä SURKEA asenne, jos lapset ei edes tiedä mitä äiti tarkoittaa... Jos on lapsen vaikea kasvaa isättä, se on kuitenkin aika tavallista. Äiditön lapsi on varmasti toisten lasten keskuudessa ihmetyksen kohde, ja asia tulee ( ja luultavasti on ainakin isommalla jo) olemaan lapselle kipeä paikka. Mutta jos isällä on tuollainen asenne, että äiti oli paska ja äidistä viis, lapsi tuskin uskaltaa edes äitiään avoimesti kaivata.

Katsokaas kun lapset kuitenkin kaipaa niitä poissaolevia vanhempiaan, olivat ne sitten millaisia tahansa.

Toivon alkuperäiselle kirjoittajalle ja hänen lapsilleen pelkkää hyvää, mutta myös vähän inhimillisempää suhtautumista naisia ja äitiyttä kohtaan. Sinä et ehkä "äitiä" tarvitse, mutta lapsesi aivan varmasti kaipaavat, eikä tuo sun "paskat me mitään äitiä tarvita"-asenteesi ainakaan asiaa helpota.

T: yh-isän tytär

Mun mielestä mikään ei ole typerämpää kuin se, että syötetään pullosta korviketta sen takia, että isäkin pääsee syöttämään vauvaa. Camoon, on ihan joka ikinen muu asia, mitä isä voi alusta asti tehdä, miksei se riitä?



Ja ymmärrän siis kaikki muut syyt antaa pullosta, mutta tuo vaan on jotenkin aina yhtä järkyttävän tyhmä syy.



Mutta noin muuten, kyllä meillä ainakin isä on tasavertainen vanhempi meidän aikuisten näkökulmasta, mutta kyllä meidän pojat kuitenkin on pieniä mammanpoikia, eli äiti on se tärkein, ja se näkyy kaikessa.

Lasten biologinen äiti ei pystynyt yhtään kantamaan vastuuta lapsista. Ei pystynyt, ei halunnut...en tiedä vieläkään. En voinut jättää lapsia heitteille, niinpä minä ryhdyin heistä huolehtimaan.

Lopputulos oli, että minä huoledin aivan kaikesta perheeseen ja taloudenpitoon liittyvistä asioista. Minä en ole enää yksi, vaan minä olen kolme, yhdessä lasten kaa. Tähän ajauduttiin ajan saatossa. Ei ollut suunnitelma. Tosin toisen lapsen kohdalla aattelin jo, että voi olla, että äidistä ei tähän ole, mutta koska pidän lapsista, aattelin myös, että kannan viime kädessä vastuun sitten lapsista. Vaikka yksin. Ja näin ole tehnyt tähän päivään asti. Eikä tee tiukkaakaan...

Kun tällainen tarina miehen suusta kerrottuna on aina ihan mieletön sankaritarina. Ja tosiasiassa kymmenet tuhannet naiset elää tuota samaa arkea yhden huoltajan perheissä päivästä, viikosta, vuodesta toiseen. Eikä niille tulisi mieleenkään kertoa tarinaa noin, että kun ei se mies sitten ottanutkaan vastuuta, niin MINÄ sankarimaisesti päätin kantaa vastuun ihan yksin...

Mutta siis hyvä että pidät lapsista huolta. Kait tähän maahan tuhansien luuseri-isukeiden joukkoon jokunen luuserimammakin mahtuu.

vastuuta kantaa. Sitten on näitä "sankari-isiä" kun tosiaan äiti samassa tapauksessa olisi epämääräisiin miehiin sekaantuva lortto. Mies saa sankarin kruunun ja voi katkerana ylpeillä kuinka on lapsiensa takia uhrautunut.

...ja kannan heistä vastuun. Ei siinä mitään sankarillista ole. Aivan normaalia vastuunkantoa.



Kun eka lapsi syntyi, tapahtui pitkä sarja onnettomuuksia, jotka mursivat exsän mielenterveyden. Sitten tilanne parani hetkellisesti ja yhteisen toivon osoitukseksi tehtiin vielä toinen lapsi. Sitten tuli taas lunta tupaan ja exsän hermo ei enää yhtään kestänyt.



Suokaa anteeksi, jos ei paljon kunnioitusta heru äitiydelle, on sen verran traumaattiset kokemukset siitä, mitä äiti voi tehdä, kun hermo menee. Enkä tule IKINÄ antamaan anteeksi exsälle, koska hän paha tehdä lapsille ja satutti heitä.

toinen on sairas ja sinä jaksat olla katkera ettei toinen jaksanut olla äiti.

Se ei tarkoita, etteikö eri vaiheissa vanhempien roolit ja vastuut voisi olla keskenään erilaiset, mutta vastuu on jaettu yhdessä. Tosin vastuu ei ole kauhean mitattava suure, mutta periaatteessa näin.



Raskauden ja synnytyksen aikana äidin rooli on korostunut, mutta isälläkin on vastuuta. Mm. äidin voinnista, hankinnoista jne vastuun jakaminen on tärkeää.



Meillä isän rooli oli tosi tärkeä heti synnytyksen jälkeen, kun olin itse huonokuntoinen. Isä hoiti vauva pesut, nukutukset, hörppyytykset, huolehti perheen ruoat kotiutumisen jälkeen, pesi rintapumppuja ja myöhemmin pulloja (kun luovuimme tuosta hörppyytyksestä). Lisäksi isä kävi ostamassa lapselle pienempiä vaatteita, äidille liivinsuojuksia, siteitä ja imetysliivitkin.



Meillä vastuut on jaettu muissakin hommissa suhteellisen tasaisesti. Niitä ei tarvitse laskea, kunhan kaikki osallistuvat, tekevät osansa ja toiselle ei tule tunnetta, että uupuu omaan rooliinsa.



Nyt lapsemme on jo parivuotias ja isä hoitaa häntä edelleen paljon. Vie tarhaan, käyttää neuvolassa tai lääkärissä, käy muskarissa jne. Samoin teen kyllä minäkin.



Meille tämä on ainoa oikea tapa, ja muutenkin parisuhteemme on tasa-arvoinen. Olemme molemmat koulutettuja ja minä perinteisellä miesvaltaisella alalla ja tienaan hieman enemmän tällä hetkellä.



Äiti-79