Perhejuhlat ja syntymäpäivät on suoraan helvetistä

Skippaa sukukinkerit. Saat ehkä vaikean tai paskan ihmisen maineen, mutta voin kertoa, että elämä on kaikin puolin mukavampaa ja stressittömämpää.

Miten aikuiset ihmiset jaksaa viettää juhlapyhät muiden nurkissa? Kotonaan jokainen voi touhuta mitä lystää.

Miksi ihmeessä sä ap menet sukujuhliin? Jos mä olisin ainoa lapseton mieheni kanssa niin jättäisin menemättä. Kotona olisi oma vapaus.

No miksi et vietä omia jouluja. Juhliin ei pidä mennä jos ei itse halua. Minä en ainakaan haluaisi, että juhlissani olisi joku joka ei halua siellä edes olla/ nauti olostaan. Pysyköön ihmeessä poissa.

Onko sinun pakko mennä noihin juhliin? Mikään pakko ei ole.

Pakko ei oo osallistua. Oot vapaa päättämään miten elämääsi elät.

Järjestä seuraavalla kerralla juhla omassa kodissasi. Kutsu vain vanhempasi, jos siis haluat viettää heidän kanssa aikaa muutenkin kuin lapsilauman keskellä.

No voi hyvä tavaton, lähtekää miehenne kanssa jouluksi reissuun ja hankkikaa muita menoja kun on synttärijuhlat. Onnittelut voi soittaa sankarille ja laittaa paketin perässä. Ei se sen vaikeampaa ole. 

Jos ei osaa vetää rajoja, joutuu aivan varmasti ylikävellyksi.

Samaa mieltä aikaisempien kommentoijien kanssa. Aloittaja voisi miettiä keitä lähisukulaisia haluaa tavata ja millä tavalla. Juhlapyhät ja synttärit voi jättää väliin halutessaan ja käydä omaisten luona vaikka etu- tai jälkikäteen. Hyvä idea mielestäni esim siskon tai veljen ja hänen lapsensa kanssa käydään yhdessä ostamassa synttärilahja ja samalla vaikka kahvilassa jäätelöllä. Tulee varmasti mieleinen lahja. Isomman lapsen kansaa tämä onnistuu ilman vanhempaakin.

Omia iäkkäitä vanhempia voi köydä tapaamassa ja auttelemassa. Tai mennä yhdessä pikku retkelle esim museokäynnile tai teatteriin.

Jos joku ihmettelee kertoo vaikka ettå tuntuu vaikealta iso hälisevä joukko ja siksi ei mielellään osallistu isoihin sukutapaamisiin.

Ymmärrän osittain ap:tä. Toki lapset pitää huomioida, mutta meidänkin suvussa on niitä perheitä, jotka ei tee lapsestaan koko ajan numeroa ja sitten niitä, joiden taaperon mukaan odotetaan koko suvun toimivan.

On perhe, jonka lapsen nukkuessa päiväunia koko suku odottaa, koska se herää, jotta voidaan aloittaa ruokailu. Tai siirretään juhlien aloitusta, kun taapero nukahti autoon matkalla ja nyt pitää ajaa ympyrää, jotta se ei herää ja koko suvun lounasta siirretään.

Ja sitten on perhe, jonka lapsi syö herättyään, jos nukkuu ruoka-aikana. Tai joku nukkuu päiväunet silloin kun nukkuu, mutta koko suvun ei tarvitse rytmittää elämäänsä sen mukaan.

Mene sukujuhliin silloin, kun se tuntuu mukavalta ja haluat nähdä sukua. Jouluksi voi hyvin varata jonkun mökin tai matkan ja sanoa olevansa siellä, jos sukujoulu ei kiinnosta. Tai sanoa olevansa vaan kotona. 

Jos valmistelut kaatuu yhden niskaan, voi miettiä, mitä on valmis tekemään ja mahdollistamaan ja onko se tärkeää vai ei. Pakko ei ole suostua olemaan aina se, joka tekee kaiken.

Minä menisin ,mutta harvoin kutsutaan.

Kuuntele nyt itseäsi. Saatte vähemmän lahjoja? Joudut auttamaan valmisteluissa, mutta viimeisillään raskaana oleva siskosi ei? Et voi ryypätä jouluaattona? Sinä olet kyllä teidän perheessä se hemmoteltu ja itsekäs pikkulapsi.

Monen mielestä joulu on lasten juhla. Syömiset, saunomiset ja tekemiset tosiaan tehdään pikkulapsiperheissä lasten ehdoilla ja alkoholia juodaan korkeintaan lasi pari. Jos teitä on vaikka neljä sisarusta joista kolmella lapsia, ja isovanhemmat innoissaan lastenlapsista, niin lasten juhlahan siitä yhteisestä joulusta väkisin muodostuu. Jos haluatte miehesi kanssa sukujoulusta nauttia, niin ei siinä oikein auta kuin hyväksyä että pikkulapset tekee siitä nyt erilaisen kuin ennen ja loistaa pääosassa.

Hyvä puoli on se, että niistä päiväunia nukkuvista ja aikatauluja sotkevista lapsista kasvaa yleensä fiksuja ihmisiä, jotka on ilo tuntea!