Ei voi mitään! T.P., rakastan sua vieläkin, kaikesta huolimatta!

ja vaikka olen kuinka yrittänyt päästä tunteista eroon, niin tässä sitä taas ollaan. Jos olen ihan rehellinen itselleni, niin edelleen rakastan häntä.



Päätinkin, että en enää ota ketään, hyväksyn ikäväni ja elän yksin. :(

mutta se ei taida enää ikinä onnistua :(



Ehkä sitten, kun olemme molemmat vanhoja, rakastumme uudelleen ja huomaamme miten olemme kaivanneet toisiamme.



Ja joo, olen yli 30.

Minkä ikäisestä miehestä kysymys?

Olen naimisissa T.P:n kanssa ja sori vaan T.P rakastaa mua!

Mutta ei se oo se oikee T.P. Se ei enää rakasta mua (tai ei siis tällä hetkellä tajua oikeesti rakastavansa mua).

heivasin ulos T.P:n joka on koko liittonsa ajan pettänyt avokkiaan (olin varmaan järjestyksessä sijalla 8). Olis kovin vongannut lisäaikaa vaan minusta kaks lasta tarttee enemmän tätä iskää kuin minä. Ei siis ikinä ollut kyseessä mikään rakkaussuhde.