Lyhyesti sanottuna inhoan miniää. Neuvoja?

Suosittelen Kuopion Yliopistollista Sairaalaa tähän

Nyt vain hyväksyt sen asian, että toiset elävät ihan omaa elämäänsä. Lapsiperheillä on omia kiireitä ja kiinnostuksen aiheita. Älä tee asiasta ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Nyt vain hyväksyt sen asian, että toiset elävät ihan omaa elämäänsä. Lapsiperheillä on omia kiireitä ja kiinnostuksen aiheita. Älä tee asiasta ongelmaa.

Musta ap:n kannattaisi kyllä kysyä pojaltaan mikä on homman nimi. Tollanen passiivinen välien rikkominen ei ole normaalia nähnytkään. Onko kyse nyt pojasta vai miniästä välien laantumiseen?

Onko se miniä tuossa se suurin ongelma? Kun kerran olet etääntynyt myös omasta pojastasi ja lapsenlapsistasi. Jos se harmittaa, pyydä rohkeasti että jos saisit lapset hoitoon/ piknikille/ eläinpuistoon. Ensin vaikka tunniksi pariksi.

Onpas täällä tänään ikäviä anoppeja linjoilla paljon 🙄

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen Kuopion Yliopistollista Sairaalaa tähän

Mene sinne itse hakemaan apua. Joskus on vaan paras olla puhumatta. 

Ylisukupolvinen mitätöinti, vaikeneminen, jyrääminen, piittaamaton muiden kohtelu. Tuliko yllätyksenä, että lapsesi etääntyi sinusta, ap?

Hyvin tavallista. Miniät eivät aina ole huomaavaisia vaan haluavat omistaa miehen.Tunnen monta tapausta joissa hyvä anoppi ,miehen äitim mutta eivät mitenkään saa osallkistua perheen asioihin.

Miksi naisen vanhemmat priorisoidaan jatkuvasti?

Ihan samaa sinusta ajattelee miniä, että olet kummallinen eikä teillä ole mitään yhteistä. Se on ihan normaalia. Olette tekemisissä pakolliset asiat ja sillä selvä. Hän on poikasi vaimo eli ihminen jonka kanssa hän on valinnut elää elämänsä. Ei sinun.

Miniän kanssa voi olla etäisen kohteliaissa väleissä. Sen sijaan pallo on sinulla poikasi ja lastenlastesi suhteen. Yritä ilahduttaa heitä, tarjoa apua, kutsu käymään, tee pieniä juttuja joilla ilmaiset että välität heistä ja haluaisit lähentää välejänne.

Millä tavalla se on miniän vika, jos sinä et ole läheinen oman poikasi kanssa? Meinaatko siis, että poikasi kyllä haluaisi pitää yhteyttä, mutta miniä ei anna? Miten olet oikein poikasi kasvattanut, jos hänellä ei ole ollenkaan omaa tahtoa tai rajoja?

Tässä on kaksi erillistä "ongelmaa". Poikasi etäisellä käytöksellä ei luultavasti ole mitään tekemistä miniän kanssa, vaan sama olisi tapahtunut kenen tahansa naisen kanssa tai peräti yksin eläessä. Monet miehet ovat hämmästyttävän itsekeskeisiä, eivätkä juurikaan yhteisöllisiä, ja jättävät yhteydenpidon omiin sukulaisiinsa vaimolleen. Miten aloitteellinen miehen oma isä on ollut omien sukulaistensa kanssa välien ylläpitämisessä? Lapsuudenkodin esimerkki ja roolimallit vaikuttaa paljon. Moni mies antaa itselleen ikään kuin luvan heittäytyä passiiviseksi, kun perustaa perheen. Ja monien ajatukset ihan aidosti pyörivät vain siinä oman ydinperheen ympärillä.

Itse uskoisin, että läheisemmät välit omaan lapseen olisivat avain läheisempiin väleihin lastenlasten kanssa. Miniällä ei kannata hirveästi päätään vaivata, jos välit ovat kunnioittavat ja toimivat.

Ehkä inhosi miniää kohtaan näkyy ja poikasi ei siksi halua pitää sinuun yhteyttä. Hän on kuitenkin valinnut miniäsi puolisokseen ja hänestä varmasti tuntuu pahalta, että inhoat hänelle rakasta ihmistä. Lapsiperheillä on niin vähän ylimääräistä vapaa-aikaa, että sen käyttää mieluiten ihmisiin, jotka antavat energiaa sen sijaan, että tyhjentävät energiavarastot.

Kuinka usein poikasi soitteli sinulle ennenkuin tapasi vaimonsa? Harva nykyään soittelee huvikseen, jos ei ole mitään asiaa. Lähinnä vain eläkeikää lähentelevät soittelevat kuulumisia.

Vierailija kirjoitti:

Ylisukupolvinen mitätöinti, vaikeneminen, jyrääminen, piittaamaton muiden kohtelu. Tuliko yllätyksenä, että lapsesi etääntyi sinusta, ap?

Tunnetko ap:n henkilökohtaisesti vai miten voit tehdä tuollaisen arvion?

Vierailija kirjoitti:

Hyvin tavallista. Miniät eivät aina ole huomaavaisia vaan haluavat omistaa miehen.Tunnen monta tapausta joissa hyvä anoppi ,miehen äitim mutta eivät mitenkään saa osallkistua perheen asioihin.

Miksi naisen vanhemmat priorisoidaan jatkuvasti?

Vaimoni vanhemmat "priorisoidaan" meillä siitä syystä, että minun vanhempani eivät auta edes ns. hätätilanteessa jos avunpyyntö ei ole heille mieluinen (eli apu on sellaista mitä me tarvitsemme sen sijaan mitä he haluaisivat tarjota, esim. kerran pyysin kyytiä aamuksi töihin ja vanhempani vastasivat (n. 17h ennen kyydin tarvetta) että haluavat vetää kännit illalla, tosin en ole aivan varma edes millaista apua haluaisivat antaa), kääntävät puheen aina muihin, jopa täysin vieraisiin ihmisiin, meidän kuulumistemme sijaan, ylikävelevät ja jopa kieltävät lapsiamme tottelemasta meitä siellä käydessämme. Vaimon vanhemmat taas lainaavat autoaan jos meillä on aikatauluhaastetta, tuntevat lapset, heidän kaverinsa ja lapsilla täysi luotto heihin, seisovat vanhempien päätösten takana eivätkä yritä jyrätä. Rehellisesti harmittaa miten paljon omat vanhempani eroavat lastensa tukemisesta vaimoni vanhemmista. Jos taas molemmat isovanhemmat olisivat vaimon vanhempien kaltaiset läsnäolevat ja tukevat - ei tällaista "priorisointia" tarvitsisi tehdä. Ja lisäyksenä emme vaadi osallistumista elämäämme, "ongelma" onkin että vanhempani näennäisesti haluavat osallistua mutta se osallistuminen on pintapuolista ja silti kadehditaan lasten suhdetta toisiin isovanhempiin eli halutaan sama tekemättä mitään tai edes ottamatta sitä vastaan (esimerkiksi lasten kertomukset keskeytetään heti alkuunsa).

Ottakaa kunnon joukkopanosessio, se lähentää aina

Yksi miniä täällä moi. Itsellä sama homma, ei pidetä toisistamme anopin kanssa. Ollaan liian erilaisia, ja väärissä asioissa liian samanlaisia. Mulle se on ok mutta myös meillä anoppi syyttää, että olen vieraannuttanut poikansa itsestään. Se ei pidä lainkaan paikkaansa. Ilman minun patistamista, mieheni ei pitäisi sitäkään vähään yhteyttä äitiinsä. Poika ei pidä, äidistään, kokee liian tungettelevana ja kontrolloivana. Tämä on miehen oma mielipide ja minulla, miniällä, ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Mutta minähän se olen syyllinen tähän välien viilenemiseen, anopin mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin tavallista. Miniät eivät aina ole huomaavaisia vaan haluavat omistaa miehen.Tunnen monta tapausta joissa hyvä anoppi ,miehen äitim mutta eivät mitenkään saa osallkistua perheen asioihin.

Miksi naisen vanhemmat priorisoidaan jatkuvasti?

Pyhpah. Meillä miehen vanhemmat ovat enemmän tekemisissä meidän kanssamme. Toki anopin kanssa on aina vähän vieraskorea mutta miehen vanhemmat haluavat olla osa perheemme arkea. Antavat tilaa mutta auttavat tarvittaessa. Ennen kaikkea ovat kiinnostuneita ja kuuntelevat.

Isäni taas on aina ohittamassa perheen säännöt ja lupailee asioita, joista ei ole sovittu.

Riippuu vähän miksi välit ovat menneet poikki. Oletteko vain etääntyneet, koska kaikilla on omia kiireitä vai ovatko he tietoisesti ottaneet etäisyyttä, koska olet ollut epäystävällinen miniää kohtaan?

Meillä anoppi vaati, että pitää käydä kylässä joka viikko vähintään 4 h kerralla. Pelkkä 2 h kahvikäynti ei riittänyt. Kaikki kyläilyt oli miniän ja lasten arvostelua ja sitä, että anoppi puuttui koko ajan perheemme asioihin. Anoppi suuttui ja pahoitti mielensä jopa siitä, jos saatiin tarhasta noro viirus eikä voitu tehdä joka viikkoista kyläily käyntiä. Loppujen lopuksi välit meni poikki.