Puolison alkoholinkäyttö - normaalia?
Moikka!
Oon nelikymppinen nainen, ollut parisuhteessa parin vuoden ajan miehen kanssa, joka on älykäs, komea, työssäkäyvä, hauska seuramies, jolla on laaja kaveripiiri. Viikonloput ovat aina kosteita, aina, jos se vaan mahdollista on, joskus lapsi saattaa rajoittaa. Oon havainnut, että kuvio menee näin: perjantaina paikalliseen vain muutamille, jonka jälkeen kotia. Rajoittanut homman tietoisesti niin, ettei jo perjantaina lähde laukalle. No, lauantaina on ihan pistoksissa koko päivän, hänestä huomaa kuinka on kovin ns hukassa ja ärtynyt, jos ei mahdollisuutta ryyppäämään lähtemiseeen syystä tai toisesta järjesty. Sitten kun ryypätään, se tehdään aina niin, että rahaa palaa satoja euroja ja annoksia tyyliin 20, lopputulema siis aina tooodella känninen äijä. Sitten koettaa seuraavan päivän aamu, jolloin hän on usein täynnä virtaa, varmaan vielä kännissä, ja pommittaa kavereitaan toiselle päivälle jatkamaan. Aina ei tätä toisen päivän känniä ole, onneksi, mutta kertonut, että se on parhaimmillaan ihan parasta.
No, yhtäkaikki, minä koen tämän jostakin syystä raskaaksi. En osaa eritellä tunteita, mitä siitä minulle tulee, mutta ainakin se, että aikuisten viikonloput pyörivät aina viinan ympärillä, tuntuu jotenkin surulliselta. Sitten kun koettaa seuraava viikko, maanantaina hänellä on masentunut fiilis, tiistaina-keskiviikkona nostaa ärtymys päätään ja pinna on kireä. Viikottainen kuvio toistuu usein samankaltaisena.
Mitä ajatuksia tämä teissä herättää? Minä oon aika väsynyt tähän, ja krapulapäivien rakkaudenosoituksiin.
Kommentit (19)
Alkoholisti. Valitettavan tavallista, mutta ei tervettä.
En jaksaisi tuollaista miestä yhtään.
Taitaa rasittaa sinuakin, lähde meneen tuosta suhteesta.
Otatko ahteriin sunnuntaiaamuisin ennen uutta ennen ensimmäistä krapulakaljaa?
Pelasta itsesi. Muuta et voi. Mul oli vastaava tilanne, mutta siedin sitä 4 vuotta. Onni oli, että ei asuttu yhdessä. Oli helppo lähteä.
Mieti elämää 5v eteenpäin
-olet samassa tilanteessa
-elät omannäköistä elämää
Kumpi voittaa?
Hän on varmaan hyvä mies, mutta niin kauan kun saa sinun olosi tuntumaan epämukavaksi, hän ei ole oikea sinulle.
Muutama vuosi sitten tuli otettua 2-päivää. Tuli aivan järkyttävä krapula.
Toista se oli silloin nuorempana. 1,5 promillea on se raja, mistä ei kannata mennä yli. Sen kun ylittää, niin koko seuraava päivä menee vaakatasossa.
Teidän elämä ei kuulosta normaalilta. Korvaako arki sen, että ukko on kännissä/krapulassa viikonloppuisin? Tuollaisen parisuhteen mallinko haluat lapsellesi antaa?
Heruta tissistäs tilkka kahv..... kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika!
Eikait sinua LEHMÄ jaksais katsellakkaan koko viikonloppua selvinpäin!
Voi ressukka. Voit ihan itse ottaa eron ja saat ryypätä sitten ihan rauhassa vaikka joka päivä. Kukaan ei estä hukkaamasta elämääsi humalaan.
Tiedät itsekin mistä on kysymys. Alkoholismista. On sinun oma päätöksesi haluatko alkoholistipuolison ja alkoholisti-isän lapsille ja päihdeperheen ja ikuiset traumat.
Alkoholismia, joka hiljalleen pahenee eli selvien päivien määrä viikossa vähenee. Itse en katsoisi, vaan pistäisin lusikat jakoon. Alkoholisti tekee perheen elämästä helvettiä, ja viina menee aina kaiken muun edelle. Lisäksi alkkis sairastuttaa läheisetkin. Vielä voi vaikuttaa sille ja ehkä ukko vakuuttelee itselleenkin, että homma on hanskassa. Mutta ei se ole, jos viikonloppuisin ja lomilla on aina pakko juoda, ja seuraavana päivänä nautitaan loiventavaa.
Juoppohan se. Etenevä, kuolemaan johtava sairaus.
Juopon kanssa eläminen on raskastaja aika säälittävää. Miksei naisille kelpaa mies joka ei juo kuin joskus ja ei edes joka kuukausi. Itse en ainakaan jaksaisi elää juopon elämää. Olen nähnyt kavereita jotka ryyppää joka viikonloppu eikä ne muuta tee. On itsellä muuta tekemistä kuten veneilyä ja kalastusta. Pitää usein herätä 05.00 joten en voi olla krapulassakaan.
Sinun tulisi ajatella itseäsi ja lasta. En katsoisi päivääkään.
Joku mainitsi kesän, ei kuulu kesään.
Syy raskaaksi kokemiseen on selvä: tiedät itsekin jääväsi toiseksi juomisen rinnalla.
Et osaa eritellä tunteita, mutta ymmärrät kirkkaasti sen, että "tuntuu jotenkin surulliselta" kun viikonloput pyörivät viinan ympärillä. Kun ajattelet asiaa tarkemmin, huomaat myös osan viikosta pyörivän viinan, itse asiassa sen puutteen ympärillä.
Pelasta nyt itsesi ja lapsesi! Ehkä mies siinä vaiheessa havahtuu ja yrittää raitistua.
Ihan kuin kirjoittaisit minun miehestäni. Otan osaa.
Hyi helvetti. Alkoholistin lapsena kuvottaisi tuollainen
Tuo vaan pahenee vuosien myötä, kohta kuvioihin alkaa tulla keppana tai pari viikolla ja siitä se sitten lähtee.
Te ette siis vietä viikonloppuja yhdessä? Hän juhlii kavereidensa kanssa ja sinä teet mitä? Tuotako sinä haluat elämältäsi?
Kesällä vähän kuuluukin ottaa.