Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä käsitelty vuoden 1918 tapahtumista Jämsässä?
oikea kauhu
09.07.2023 |
Laulu kertoo oikeiston kauhuista:
Jämsän pitäjästä on tää laulu suruinen,
jonka minä tyttönen nyt tässä laulelen.
Ne kauhun ajat kamalat mun muistuu mieleeni,
ja monet teot katalat palaaja muistooni.
Silloin oli valta noilla valkohurtilla,
jotka kansaa piinasivat teoilla julmilla.
Päällikkönä heillä oli kuulu Sippola,
jonka nimen mainitseepi kansa kauhulla.
Hän se monen viattoman kuoloon tuomitsi.
Monen sydän viime kerran eessään sykähti.
Kuinka suuri suru tuli moneen kotihin,
kun isät, veljet väkivalloin surmaan syöstihin.
Ei nuorukaista säälitty, vaimoja, lapsia,
ei armon sanat kohdanneet ees harmaahapsia.
Niin kuin julmat verikoirat verta janoovat,
niin julmat valkohurtat uhriaan vaanivat.
Sydänyönä saapuvat he moneen kotihin,
uhreiltansa ryöstämähän levon suloisen.
Paljasjaloin riisuttuina, alusvaatteillaan,
monen pakko lähteä ol viime matkalleen.
Kun talven viima puhalsi ja paukkui pakkanen,
niin raudoissa he tavalsivat vilusta väristen.
Niin monen kodin huoltaja lapsilta riistettiin,
ja avuttomat vaimot, lapset mieroon saatettin.
Näin tutkimatta teurastettiin useita satoja.
Ei oikeus henkeänsä voinut turvata.
Ken tihutöistä hirmuvallan rohkes mainita,
hän Rummin Jussin verilain sain kohta tuntea.
Pyöveleistä kamalampi Rummin Jussi on.
Ken joutui hänen käsiinsä, se oli onneton.
Ei säälinyt hän vaimoja, ei lasten itkuja,
vaan tunnotonna tähtäili hän heihin luoteja.
Kommentit (3)
Iso Lukkarinen oli kolmas pyöveli,
hän se pojan Temppulankin julmast raateli.
Sairasvuoteeltansa hänet metsään raastettiin,
siellä julmin kidutuksin surmaan saatettiin.
Silloin vankivyöräli oli Saaren talossa,
jonka isäntä oli Jallu kamala.
Saaren Jallu harjoitti myös tonta tappaja
ja oli valmis tarpeen tullen toisia auttamaan.
Se vaja joka sijaitsee Saaren pellolla
vois kärsimykset monet, kauheat kertoa.
Taloa kun lähenee niin silmä kyynelöi,
kun muistaa siellä viime kerran monen sydän löi.
Paikka missä teurastukset toimeen pantihin,
tuo kirkon kellotapuli on kaikkein yleisin.
Ensin kirkon porstuassa uhrit riisuttiin,
sieltä yksi kerrallansa teuraaks vietihin.
Kauheemmaksi kidutukset voisko muuttua,
sillä pedon julmuutta se tapa osoittaa.
Ensin rautavitjoilla verille ruoskittiin,
pistimillä monen uhrin rinnat revittiin.
Kidutukset kestivät useita tunteja,
koston huudot, rukoukset säesti luoteja.
Laudat joilla surmattuja hautaan kannettiin
sunnuntaisin veripuoli alas käännettiin.
Vaan vihdoin veritahrat kansa huomasi,
luiden sirut, kuulain reiät, seinäl tapulin.
Tapulin ovi tervattiin ja lattia kalkittiin,
ettei kansa julmureiden tekoja huomaisi.
Puntatuista laudoista ol arkut laitettu,
johon kuusi kerrallansa yhteen sullottiin.
Tässä hautuumaalle sitten ruumiit vietihin,
ja koirain lailla heidät kuoppaan heitettiin.
Kuuluu myöskin Jämsänkoskel paikka olevan,
jossa kuolontuomioita toimeen pantihin.
Se tehtaan kärryliiteri ol tallimäellä,
jossa moni kuolemaa sai silmiin katsella.
Ruumiita Saaren peltoon paljon kätkettiin,
useita Jämsänjokeen myöskin heitettiin.
Ensimmäinen, joka löysi haudan surmatun,
oli Ida Manninen, tuo yksi onneton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole, mutta meininki on kuin kolkytluvulla monessa mielessä!
Toinen isoisäni on kotoisin tuolta alueelta.
Kuntaliitoksessa paikkakunta yhdistetty Jämsään, mutta taitaa olla enemmän Pirkanmaata.