Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Psykiatrian diagnoosit
Asiaa pohtinut
08.07.2023 |
Olen joskus miettinyt onko akan ammattilaisilla ja muilla diagnosoitujen kanssa työskentelevillä oikea ajatus ja " ote heihin joita muutenkin syrjitään". Lääkärit, opettajat, psykologit, psykiatriset sairaanhoitajat, lastenkodin ja mielisairaaloiden työntekijät ja muut...
Mietitäänpä nyt hetki. Henkilöä esimerkiksi kiusataan tai traumoitetaan lapsuudessa kun defenssejä ei vielä ole. Narsistiset, traumatisoivat tai epävakaat olot ympäristön aiheuttavat erinäisiä ongelmia elämän polulle. Tulee leima. Diagnoosi. Mitä se aiheuttaa, ja ennenkaikkea, paraneeko mikään henkilön kohdalla, vai pelkästään huononee?
Tulisiko psykiatrian diagnooseja tehdä niin herkästi? Ne eivät kerro lopulta mitään ja silti psykiatriassa ne tuntuvat kertovan kaiken, vaikka joskus käy päinvastoin niin, että potilasta ei tarvitse edes kuunnella tai ymmärtää.
Ne ovat ennenkaikkea leimoja ja ikuisia sellaisia.Niillä on seurauksia.
Henkilö ei ole yhtä kuin diagnoosi, vaikka kuitenkin on? Toisinaan leiman saanut on ongelma. Niskaan tulee paljon syyllistämistä, painostamista, ohjailua, määräillä, alentamista
koska diagnoosi.
Jos suhtaudutaan niin että on ongelma jonka sopivat diagnoosit ja lääkitys korjaa. Tämä lisää ja ruokkii eriarvoisuutta ja sitä kuinka diagnoosin saanutta ihmisistä pelätään ja syrjitään, ja usein vielä aivan turhaan.
Kun ihmiset eriytyvät toisistaan, eivätkä enää osaa kohdata ihmistä ihmisenä, jäävät ihmiset yksin jätettyinä heitteille, jonka jonkun systeemin tai rattaiden oletetaan korjaavan. Tämä ruokkii laajeminkin helposti ajatusta siitä, että ristiriitatilanteessa saatetaan heitellä leimakirveitä, kun kiire saada oma katkeruus ja mahdolliset toisen kärsimykset diagnoosin alle. Tämä viimeinen osa ei suoranaisesti liity alkuperäiseen ajatukseen, mutta osoittaa, miten vahvasti leimaavina diagnoosit näemme. Miten utelias ihminen onkaan muiden asioille, ja miten mielellään jopa kenen tahansa kohdalle sattuvista ongelmista tehdään äkkiä jopa diagnooseja kiusallaan. Diagnoosit ovat siis näköjään valtaosalle ihmisistä pelottava, leimaava ja negatiivinen asia, kun niitä pilkkanakin käytetään. Diagnoosi tuo valtaa sen osoittajalle? Mutta kuka auttaa ja kulkee vierellä diagnoosin saanutta? Moni diagnoosia itse tarvitseva kulkee myös persoonallisuushäiriöisenä läpi elämän muita eri diagnooseilla osoitellen.
Kommentit (4)
Ihan fyysisiä vaivoja hoidetaan psykiatrisilla diagnooseilla, tästähän on ollut julkisuudessakin. Itselläni oli vuosia fyysisiä vaivoja joita ei senkummemmin viitsitty tutkia, aina vaan jankattiin etteivät ole vaarallisia ja johtuvat psykiatrisista diagnooseistani, mitään jatkotutkimuksia ei tehty. Käsittääkseni ensin pitäisi sulkea fyysiset sairaudet pois, sitten vasta lähetettä psykiatrialle. Sitten kerran sattui kohdalle osaava ammattilainen ja minulta paljastui hoitoa vaativa fyysinen sairaus, jonka oireet ovat ihan klassiset tälle sairaudelle, mutta kukaan ei viitsinyt tai halunnut tutkia minua. Ihan selvä hoitovirhehän tämä on useamman "ammattilaisen" tekemänä, mutta enpä viitsi mihinkään prosessiin alkaa, koska eihän siitä mitään hyötyä kuitenkaan saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ei ehkä saa hyötyä vaan enemmän vaivaa mutta asian eteenpäin vieminen saattaisi hyödyttää jotain toista samassa tilanteessa myöhemmin. Ymmärrän toki, että voimavarat ei tähän välttämättä veny ja se on enemmän kuin ymmärrettävää.
Vierailija kirjoitti:
Itse ei ehkä saa hyötyä vaan enemmän vaivaa mutta asian eteenpäin vieminen saattaisi hyödyttää jotain toista samassa tilanteessa myöhemmin. Ymmärrän toki, että voimavarat ei tähän välttämättä veny ja se on enemmän kuin ymmärrettävää.
En usko että muut saisivat hyötyä, koska asenne on niin ylimielinen noilla "ammattilaisilla". Itselleni saisi 100% varmuudella lisäharmia, koska uskalsi "uhmata" heitä. Et usko miten ala-arvoista tekstiä minulle on suollettu päin naamaa.
Alue: Aihe vapaa
Tuntuu tosiaan, että keskitytään hoitamaan diagnoosia jolla on ihminen eikä ihmistä jolla on diagnoosi. Tämä on ongelma vaikka sote-alan koulutuksissa muuta puhutaan. Diagnooseja haluaa osoitella ne, jotka ovat kaikista epävarmimpia ja saavat hetken huojennusta omaan oloonsa sillä, että voivat hetkellisesti olevan vielä huonompi kuin mitä itse pelkäävät olevansa. Ymmärrys ja yhteisöllisyys sietäisi paljon ja kantaisi paljon mutta enemmän se tuntuu utopialta kuin todellisuudelta.