Lue keskustelun säännöt.
Rv40 menossa ja pieni monottaa mahassa
17.09.2010 |
ja olen niin ONNELLINEN tästä olotilasta! Sydän suorastaan pakahtuu. On aivan ihana seurustella vauvan kanssa massun läpi - se liikkuu tosi paljon ja maha poukkoilee ja muljahtelee. Näin me valvoskellaan täällä aamuyöhön asti ja aamuisin taas nukutaan molemmat pitkään.
Nyt on vauvan liikkeet jo alkaneet tuntua aika paljon alavatsassa ja suorastaa vihloo tai kirpasee sinne kun pieni mesoaa mahassa. Jänskättää että milloin sitä mahtaa alkaa tosikoitos ja pitää suunnata synnäriä kohti! Tajusin juuri että nythän on viimeinen viikko menossa jos tuo haluais tulla ajallaan.
Kommentit (6)
alkaa kärsivällisyys loppua. En ole osannut nauttia raskauksista vaan odotan kärsimättömästi vauvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja olo on todella väsynyt. Tuo mistä ap nauttii on mulle kärsimystä. Valvon pitkin yötä, kuuntelen vauvan möyrimistä, juoksen vessassa eikä mikään nukkuma-asento oo hyvä. Sitten 6.30 herään kolmen muun lapsen kanssa väsyneeseen päivään. Voisin ilomielin ottaa vauvelin jo vastaan, jos se vaan päättäisi tulla. Toivottavasti ei enää kauan mene.
38+2 ja silloin muistan olleeni hieman hämmentyny, kun tajusin synnytyksen käynnistyneen ja tuntui jotenkin oudolta, etten kohta olisi enää raskaana. Silloin nautin täysillä raskaudesta ja olin juuri ajatellut, että nyt voi sitten suosiolla vain ja ainoastaan olla raskaana viimeiset kaksi viikkoa, kun vauva jo syntyikin. Mutta toki se äitiys oli myös ihanaa, älkää nyt ymmärtäkö väärin;)
Kakkonen syntyi 40+1 ja oli aika paljon isompi, joten olo oli kyllä tukalampi ja esikoisen tietty myös aktivoi enemmän, mutta silti nautin raskaudesta. Juuri se loppuaika tuntuu jotenkin niin jännältä, kun tietää, että milloin vaan saa uuden perheenjäsenen, että jollain lailla aina haluaisin pitkittää sitä aikaa. Vähän niin kuin ei haluaisi avata kauniisti paketoitua joululahjaakaan;) Mutta fyysisesti oli kyllä eroa olla 38 ja 40 viikkoa raskaana, joten ymmärrän senkin, että kun mennään jossain 41+ niin olo ei ehkä ihan niin hehkeä enää olekaan... Nauti ap hetkistä nyt ja tietty myös vauvan ensihetkistä - se on oikeasti ihmeellisintä ja ihaninta aikaa elämässä!
Osaako joku antaa vielä neuvoa millä keinoin saa supparit käynnistettyä kotona, jos alkaa näyttää että LA menee ohi..? Pikku pelko mulla on että jos vauva et tule ajallaan vaan menee yli niin se onkin kohta yli nelikiloinen ja vaikea puskea maailmaan meikäläisen voimilla.
t. ap
Heippa ap! Viestistäsi on jo vähän aikaa, mutta miten loppuaika meni ja kuinka pitkälle pääsit? :)
jaa mihinköhän mun lopputeksti tuosta edellisestä hävisi...??
Noh, joka tapauksessa. Minkälaisia oireita tai fiiliksiä teillä oli loppuajasta? Minä toivoisin että muistaisin tämän tunteen aina...! Halusin vaan jakaa tämän ihanuuden kanssanne vaikken osaakkaan tätä kunnolla selittää