Harrastavatko muiden vanhemmat hamstraamista?

Ei harrasta.

Ei hamstraa, onneksi

Ei tuossa mittakaavassa, mutta kyllä autotallit olivat täynnä kaikenlaista turhaa. Välillä siivottiin ja taas ne täyttyivät. Isä asui viimeiset vuotensa yksiössä ja se oli lopuksi ihan hirveässä kunnossa. Jätesäkeittäin roskaa ja romua pihalle.

Meillä äiti hamstrasi enemmän - kankaita, lankoja, nappeja, kahvipusseja, muovipusseja, pahvia, paperia, lehtiä, rikkinäisiä vaatteita ja käsilaukkuja, kaikenlaista mistä "voi vielä tehdä jotain". Nyt hän on vaikeasti dementoituneena hoitokodissa eikä enää hamstraa.

Tavaraa on paljon mutta ei hamstrattua.

Miehen äiti. Ostaa kaikenlaista krääsää jo entisten lisäksi. Mitään ei heittäisi pois ja tavaraa riittää. Syynä köyhä lapsuus ja mielenterveysongelmat.

Hamstraa toinen vanhemmistani. Yksi omakotitalo jo pilattu sillä elämäntavalla ja toinen on menossa. Omaisuutta ei ylläpidetä ei huolleta mitenkään. Ostetaan vain ja kerätään roinaa mikä mädättää nurkat. Ikävä käydä katsomassakin vanhempia kun pitää talloa muovipussi ja laatikko meren yli. Äitini väittää tehneen karsimista viimeiset 6 vuotta. Kuulemma joka kuukausi viedään tavaraa kierrätykseen, mutta roina ei ole vähentynyt yhtään. Jos sanoo, että ne elloksen rikkinäiset pikkuhousut vuodelta 1992 voi jo heittää menemään niin alkaa vinkuminen siitä miten niitä voi vielä joku pitää. Uffin sääntöjä kierrätettäville vaatteille on tässä tavailtu jo vuosia mitä ne tarkoittaa sillä hyväkuntoisella. Ymmärrykseen ei mene, että se ei tarkoita äitini paikkaamaan mökin hajuista venynyttä rättiä. 

Muutama vuosi sitten muutimme omakotitalosta kerrostaloon ja samalla halusimme heittää kaikkea turhaa pois. Isäni mielestä taas noita ei missään nimessä voinut heittää pois, vaan hän haki ne itselleen säilöön "kun jossain vaiheessa niitä kuitenkin tarvitsette". No, ei olla tarvittu, mutta isä on nyt alkanut soittelemaan milloin tullaan hakemaan nuo tavarat pois, kun hän tarvitsee itselleen lisää tilaa. Olen sanonut että vie ne romut suoraan kaatopaikalle, koska ei niillä tee enää sitäkään vähää mitä aiemmin, koska ovat olleet vuosia ulkosäilytyksessä säiden armolla. Tämä ei kuitenkaan isälle käy, vaan hänen mielestään nämä mahtuvat ihan hyvin vaikka meidän asuntoomme.

En aio nostaa kyllä tikkua ristiin noiden romujen vuoksi, kun itse ne väen vängällä halusi vaivoikseen.

Pula-ajan eläneet isovanhemmat hamstrasi, vanhemmat onneksi ei.

Vierailija kirjoitti:

Hamstraa toinen vanhemmistani. Yksi omakotitalo jo pilattu sillä elämäntavalla ja toinen on menossa. Omaisuutta ei ylläpidetä ei huolleta mitenkään. Ostetaan vain ja kerätään roinaa mikä mädättää nurkat. Ikävä käydä katsomassakin vanhempia kun pitää talloa muovipussi ja laatikko meren yli. Äitini väittää tehneen karsimista viimeiset 6 vuotta. Kuulemma joka kuukausi viedään tavaraa kierrätykseen, mutta roina ei ole vähentynyt yhtään. Jos sanoo, että ne elloksen rikkinäiset pikkuhousut vuodelta 1992 voi jo heittää menemään niin alkaa vinkuminen siitä miten niitä voi vielä joku pitää. Uffin sääntöjä kierrätettäville vaatteille on tässä tavailtu jo vuosia mitä ne tarkoittaa sillä hyväkuntoisella. Ymmärrykseen ei mene, että se ei tarkoita äitini paikkaamaan mökin hajuista venynyttä rättiä. 

Juuri tuo tympäisee, että mistään ei pidetä mitään huolta, mutta pakko silti hamstrata. Talokin kohta siinä kunnossa, että ei tuota kukaan halua edes perinnöksi ja joka puolella on itse tehtyjä patentteja. Ei johdu edes mistään köyhästä lapsuudesta, kun suvulla on aina ollut rahaa.

Eivät varsinaisesti hamstraa, mutta mistään tavaroista ei kuitenkaan haluta luopua. Esimerkiksi 96-vuotiaalla äidilläni on yksi vaatekaapillinen täynnä iltapukuja, mutta sellaisia iltatilaisuuksia, joihin puvut kävisivät, ei hänen elämässään ole ollut enää yli 40:een vuoteen. Muutenkin äidillä on vaatteita aivan järjettömät määrät ja kuitenkin hän käyttää vain muutamaa vaatekertaa. Isä on sentään alkanut luopua mm erilaisista keittiötarvikkeista ja olen saanut yleiskoneita, kattiloita yms menemään niin omille kuin ystävienikin lapsille, jotka ovat muuttaneet ensiasuntoihinsa. 

Isäni hamstraa kahvia. Kaapissa varmaan vähintään 50 pakettia kun aina pakko ostaa lisää ja lisää kun jossakin on tarjouksessa.

Hamstraaminen on sairaus, ei liity ikään eikä pula-aikaan (säästäväisyys kyllä liittyy pula-aikaan). Lapsikin voi olla hamstraaja.

Kiihtyvällä vauhdilla. Rupeaa olemaan kämppä niin täynnä kaikenlaista joskussaatanvielätarvitatätä -kamaa, että rupeaa hirvittämään edessä väistämättä oleva siivousoperaatio.

Vierailija kirjoitti:

Hamstraaminen on sairaus, ei liity ikään eikä pula-aikaan (säästäväisyys kyllä liittyy pula-aikaan). Lapsikin voi olla hamstraaja.

Hamsterivanhemmat siirtää tavan jälkikasvulleen. Ei sitä tavaraa tarvitse itse minnekään kaatopaikalle viedä, sitä varten on joka mörskän kupeessa roskis.

Vierailija kirjoitti:

Hamstraaminen on sairaus, ei liity ikään eikä pula-aikaan (säästäväisyys kyllä liittyy pula-aikaan). Lapsikin voi olla hamstraaja.

Vanhemmilla ihmisillä se varmaan vain on näkyvämpää, kun tavaraa on haalittuna vuosikymmenien edestä.

Isäni on enemmän "saatan tarvita tätä vielä joskus" -tyyppiä, mutta äitini pitää homman aisoissa siivoamalla säännöllisin väliajoin nurkat jolloin isäni joutuu heittämään pois kaiken mille ei todellakaan ole ollut enää käyttöä.

Appivanhemmat taas... siellä ei heitetä edes roskaa pois. Asuvat isossa omakotitalossa jossa kolme makuuhuonetta ja autotalli ovat niin täynnä tavaraa, ettei niihin mahdu sisään. Eikä sitä tavaraa ole mitenkään vähän niissäkäään huoneissa, jotka ovat muussakin käytössä kuin romuvarastoina.