Lue keskustelun säännöt.
jos joku jaksaisi lukea ja kommentoida, kiitos..
25.09.2010 |
Olen kyllästynyt elämääni, siis en jaksa enää mitään enkä ketään, en omaa lasta jota niin halusin ja toivoin, koko raskaus oli aika väsyttävää, vauva ajasta en nauttinut, nyt 1 v ei muuta tee kun kiukuttelee.
Mies on töissä ja illalla opiskelee, se onkin aika helvetin raskasta myös mulle, vituttaa loputon siivoaminen, hoitaminen, kiukuttelun kuunteleminen, levottomat yöt, rahattomuus!!!
En ole tehnyt mitään järkevää uran suhteen, itkettää vaan.
Rakkautta en saa, no ei ihmekkään kun en kerkee edes hiuksia kammata... väsyttää, väsyttää ja väsyttää!!!!
En ole laiska ihminen en vaan nyt jaksa, älkää vittuilko, en jaksaisi sitä nyt!
No onneksi on niitä joilla menee hyvin, itsehän olen valintani tehnyt!
Kommentit (33)
Menisitten miehen kanssa johonkin ihan kahdestaan. Vaikka kylpylälomalle? Tai risteilylle tai ihan mihin vaan. Tarvitset selvästi tauon arjesta. Se, että jättää lapsen välillä hoitoon, ei ole huono tai paha asia. Vaan ainoastaan hyvä asia silloin, kun vanhemmat/vanhempi ovat väsyneitä. Kahdenkeskeinen aika piristää kummasti ja sitten taas jaksaa hetken. Silloin keskitytte vain ja ainoastaan toisiinne. =)
enkä jaksa olla miehen kanssa kahdestaan... ei kiinnosta...
kiitos kuitenkin
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteen osalta ja mahdollisen masennuksen osalta myös. Kuulostaisi ehdottomasti siltä. Ota heti yhteyttä neuvolaan - ovat siellä juuri sitä varten!
Voin vakuuttaa, että jo vuoden kuluttua asiat näyttävät huomattavasti paremmilta! Voimia.
mieti millaista elämää haluaisit ja alat pikkuhiljaa muuttaa toimintojasi siihen suuntaan.
On yllättävn rankkaa olla pienen lapsen kanssa kotona ja siinä jos missä alkaa "höperöityä" jos ei jaksa ryhdistäytyä ja muuttaa toimintaansa.
Äiti tarvitsee tukea ja seuraa toisista. Myös omia vapaahetkiä, mutta ilman niitäkin voi tehdä muutoksia ja parannuksia elämäänsä. Tosiasia kun on ettei kukaan tule muuttamaan sun elämääsi, jos et itse sitä tee. Olen kokenut tuon saman mistä kirjoitit. Muista myös että lapsesi kasvaa ja parin vuoden kuluttua asiat ovat ihan erilailla kuin nyt raskaimmassa vaiheessa. Et ole yksin tilanteesi kanssa ! Voimia ja yritä etsiä ystäviä joiden kanssa voit jakaa arkeasi ja saada piristystä.
hienosti, en jaksa olla enää kateellinen... enkä ota neuvolaan yhteyttä, en rupea mitään pillereitä syömään!
Miten voi elämää muuttaa? miten? ai mennä kouluun? millä varalla? eikä mulla ole päätä opsikella parempi palkkaiseen työhön... anteeksi negatiivisuus...
Vai vaihtaa miestä? mun onnen takia ja lapsi kärsii... ei sekään, uudet ystävät, huonoja kokemuksia vain... uusi duuni, joo vaihdan, mutta mitä iloa? samaa paskaa kuitenkin tulee niskaan...
ap
kuin pillereitä. Esim. neuvoja. Ja jonkun, joka kuuntelee.
Lääkkeet voisivat tietysti auttaa myös, en vain tiedä sopivatko tilanteeseesi. Jos olet masentunut, ne ovat välttämättömät. Onneksi tähänkin vaivaan on lääkkeet olemassa! Ja ne eivät aiheuta riippuvuutta tms. jos sellaista pelkäät. Muuten en ymmärrä, miksei sellaisia voisi edes ajatella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin pillereitä. Esim. neuvoja. Ja jonkun, joka kuuntelee. Lääkkeet voisivat tietysti auttaa myös, en vain tiedä sopivatko tilanteeseesi. Jos olet masentunut, ne ovat välttämättömät. Onneksi tähänkin vaivaan on lääkkeet olemassa! Ja ne eivät aiheuta riippuvuutta tms. jos sellaista pelkäät. Muuten en ymmärrä, miksei sellaisia voisi edes ajatella.
työntää lääkkeitä naamaan, jotta pääsee helpommalla! ja mitä neuvoja ne muka voi antaa?? ai miten elän elämääni paremmin, on se helppoa ulkopuolisen tulla neuvomaan...
anteeksi, että "hyökkään" mutta en vaan tiedä mitä tehdä ja lääkkeet ei tule kuulloonkaan!!!!!
ap
ja neuvolasta eivät antaneet mitään lääkkeitä.
Eivät neuvojakaan.Se, että joku kuuntelee, eikä tuomitse mitään on jo suuri apu.
Minulle myös tarjosivat mahdollisuutta viedä lapsi päivähoitoon. En tiedä onko se oikeasti hyvä apu, mutta siihen ainakin tarjotaan tuota kautta mahdollisuutta.
Voivat myös sitä kautta mahdollisesti järjestä teille työntekijää muutamaksi hetkiksi viikossa jolloin saisit itsellesi hetkisen omaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
samanlaisia tuntemuksia? Miten pääsit yli?
ap
et taatusti ole tunteittesi ja kokemustesi kanssa yksin! Meitä on paljon! :) Olen tosissani, hymiöstä huolimatta. Oiko- tai kiertotietä ulos en osaa neuvoa. Eli pitääkö tähän vain sopeutua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ollut vahvastikin.
Pääsin yli, kun menin töihin, sain vähän omaa aikaa, ja jaksoin sitten jakaa rakkautta myös lapsille ja miehelle.
Suosittelen, et hankit jotain omaa! EHkä työ voisi olla hyvä, jotta rahahuoletkin hälvenis!
Voimia!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsi on puolitoista vuotias, en viitsi aikaisemmin mennä..
ja muutenkin tulee kyyneleet silmille kun ajattelen työtäni... inhoan sitä paikkaa, joten no ainakin sen yritän vaihtaa... en vaan usko, että hyödyttää...
ap
enkä muuten ole noin säälittävä, nyt vaan joku oikosulku menossa...
ja neuvolasta eivät antaneet mitään lääkkeitä. Eivät neuvojakaan.Se, että joku kuuntelee, eikä tuomitse mitään on jo suuri apu. Minulle myös tarjosivat mahdollisuutta viedä lapsi päivähoitoon. En tiedä onko se oikeasti hyvä apu, mutta siihen ainakin tarjotaan tuota kautta mahdollisuutta. Voivat myös sitä kautta mahdollisesti järjestä teille työntekijää muutamaksi hetkiksi viikossa jolloin saisit itsellesi hetkisen omaa aikaa.
lapselle tarjota hoitopaikkaa muutakuin neuvolan kautta? vai saako sitä kautta ilmaiseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta sitä kautta asia saadaan eteenpäin jos vanhempi itse ei ole tilanteestaan johtuen kykenevä asioita hoitamaan.
apua tosiaan kannata edes hakea. Paljon hyödyllisempää on kiukutella täällä nettipalstalla. Valittaa ja volista, miten kaikki on persiillään!
Mitäs jos ap koettaisit kasvaa aikuiseksi. Tai heittäytyisit edes vaiheesta A vaiheeseen B. Koettaisit saada elämääsi iloa ja ehkä jotakin vaihteluakin. Joudut tekemään sen tosin ihan omin avuin ja omin päiv, jos suhtaudut noin kriittisesti kaikkeen ulkopuoliseen apuun.
Et varmaan ole eka mamma joka uupuu tuollaisen loputtoman negatiivisuuden ja kyynisyyden alle.
Elämä on.
terkuin tyhjän valittajiin lopen kyllästynyt kahden pienen lapsen yh, toisella lapsella vakava sairaus
minulla oli esikoisen ollessa noin vajaan vuoden ja vähän yli vuoden erittäin raskasta. En osaa varmuudella sanoa mistä johtui, todennäköisesti kaikista.Eli väsymys, masennus, rahahuolet ja siitä aiheutuva stressi ja masennus, yksinäisyys ja tunne siitä että muilla kaikilla on asiat paremmin. OAika auttoi ja sitten ajoittain ihan konkreettiset toimet. Ensinnäkin nukkuminen. Järjestä miehesi tai omien / miehesi vanhempien kanssa mahdollisuus nukkumiseen ilman vauvaa yö pari silloin tällöin. Lisäksi voit vuoden ikäisen joskus jättää hoitoon miehellesi ja tehdä itse jotain.Mieluiten kevyttä liikuntaa esim. uimahalli, kävely metsässä.paras olisi jos saisit kaverin mukaan.kolmanneksi unohda se uran pähkäily.Mieti sitä myöhemmin, nyt huolehdit lapsesta ja itsestäsi.Ehdit miettiä työtäsi ja mahdollisesti opiskella (mikä ei muuten ole hassumpi vaihtoehto myöhemmin ollenkaan)myöhemmin.Sen lisäksi miehesi kanssa tulisi keskustella hänen opiskelutahdistaan ja kuinka monena iltana hän opiskelee. lapsihan on myös hänen ja hänen tulisi olla myös vastuussa lapsesta, joten ihan jokaista iltaa ei voi olettaa noin pienen lapsen kanssa käytettävän opiskeluun. Entä viikonloput? Opiskeleeko hän silloin. Olisi hyvä "pyhittää" vapaapvä viikossa, jolloin sinulla olisi vähän lepoa ja myös miehesi saisi aukoa opiskeluasioista ja työstä. kulutatte itsennne loppuun hetkessä. Olen itse opiskellut ja työskennellyt lasten ollessa pieniä. Se sekä antoi voimaa että oli samalla uuvuttavaa mutta pidin kiinni viikottaisesta vapaa-ajasta pelkästään lasten (ja tietysti kodin-) hoidosta. Ja esikoisen kanssa voi vielä tulla se shokkina kuinka paljon sitä hommaa kotona onkaan. Se on väsyttävää hommaa mutta ajan kanssa siihenkin vähän tottuu. Mutta tuulettumaan pitää päästä välillä, enkä tarkoita nyt bailausta, juominen väsyttää ja masentraa vaan entisestään.Ja vielä kerran NUKU!
apua tosiaan kannata edes hakea. Paljon hyödyllisempää on kiukutella täällä nettipalstalla. Valittaa ja volista, miten kaikki on persiillään! Mitäs jos ap koettaisit kasvaa aikuiseksi. Tai heittäytyisit edes vaiheesta A vaiheeseen B. Koettaisit saada elämääsi iloa ja ehkä jotakin vaihteluakin. Joudut tekemään sen tosin ihan omin avuin ja omin päiv, jos suhtaudut noin kriittisesti kaikkeen ulkopuoliseen apuun. Et varmaan ole eka mamma joka uupuu tuollaisen loputtoman negatiivisuuden ja kyynisyyden alle. Elämä on. terkuin tyhjän valittajiin lopen kyllästynyt kahden pienen lapsen yh, toisella lapsella vakava sairaus
tiedän, että on lapsellista itkeä ja tuntea itseään epäonnistuneeksi, kun on asiat hyvin, en vaan jaksa enä yrittää, olen jo niin paljon tehnyt... jos teen enemmän säikäytän ihmisiä ympärilläni.. no jospa huominen hymyilee...
ap
Tosiaan, jos aloitusviestissä lukee että kommentteja kaivataan, ja sitten niitä saa, mutta mikään ei kelpaa, eikä kykene näkemään mitään positiivista edes vaikka se lautasella tarjotaan, niin vaikee on tosiaan "kommentoida"
17 kiteytti asian ytimen, muutos lähtee susta itsestä, ja jos mikään kommentti tai apu ei kelpaa vaan kaiken näkee jo lähtökohtaiseesti negatiivisessa valossa, niin ei sua voi kukaan auttaa, eikä kyllä pidemmän päälle jaksa edes yrittää...
Pessimistiset ja negatiiviset ihmiset on ehkä säälittävin ihmisryhmä, mihin törmätä voi :/
Tosiaan, jos aloitusviestissä lukee että kommentteja kaivataan, ja sitten niitä saa, mutta mikään ei kelpaa, eikä kykene näkemään mitään positiivista edes vaikka se lautasella tarjotaan, niin vaikee on tosiaan "kommentoida" 17 kiteytti asian ytimen, muutos lähtee susta itsestä, ja jos mikään kommentti tai apu ei kelpaa vaan kaiken näkee jo lähtökohtaiseesti negatiivisessa valossa, niin ei sua voi kukaan auttaa, eikä kyllä pidemmän päälle jaksa edes yrittää... Pessimistiset ja negatiiviset ihmiset on ehkä säälittävin ihmisryhmä, mihin törmätä voi :/
masennus mielessä... en kaipaa mitään mömmäjä mun päähäni, muutenkin sekaisin!
ap
Menisitten miehen kanssa johonkin ihan kahdestaan. Vaikka kylpylälomalle? Tai risteilylle tai ihan mihin vaan. Tarvitset selvästi tauon arjesta. Se, että jättää lapsen välillä hoitoon, ei ole huono tai paha asia. Vaan ainoastaan hyvä asia silloin, kun vanhemmat/vanhempi ovat väsyneitä. Kahdenkeskeinen aika piristää kummasti ja sitten taas jaksaa hetken.
Silloin keskitytte vain ja ainoastaan toisiinne. =)