Miltä tuntuu, jos sulle ei vastata? Vastaatko itse muille?

Ei tunnu miltään. Enkä aina vastaa itsekään. Puhun nyt puhelimesta

Missä tilanteessa? Kahvipöytäkeskustelussa, töissä, puhelimessa, viestissä, sähköpostissa?

Kylhä se vähä kirpasee, mut sit taas toisaalta mä teen itse sitä samaa kokoajan... En jaksa vastailla mihinkään turhaan. Se syy ei oo väliinpitämättömyydessä tai siinä että mä vihaisin sitä ihmistä kuka laittaa viestiä, se syy on siinä että mä en halua tuhlaa omaa energiaani turhiin juttuihin välillä enkä omaa aikaani varsinkin jos mulla on muuta tekemistä. 

Ihminen ei voi olettaa että toinen käyttää siihen aina kaiken aikansa silloin kun se hänelle sopii.. Ei näin ennenkään ollut ollenkaan, ennen jätettiin vastaajaan viesti jos asiaa oli ja toinen ei vastannut tai ollu kotona. Nykyään ihmiset kimpaantuu jos ei 5 sekunnissa vastaa FB viestiin. Mikä on sairasta. 

En mie aina vastaa

Vastaan. Kunnioitan toisia ihmisiä. Odotan myös, että mulle vastataan.

Ei ole pakko

Minä vastaan aina. En tykkää tästä nykyajan kulttuurista että esim. viesteihin ei tarvitse vastata ja se on ihan ok.

T. henkisesti boomer

Vastaan aina, paitsi en känniviesteihin tai kännipuheluihin. Ne vituttaa ja se viestittely ei lopu koskaan jos niihin erehtyy vastaamaan edes yhdellä sanalla.

Minä en vastaa kun tietävät että viihdyn rauhassa välillä ja omissa hommissani. Ei ole tullut valituksia vaikka joskus ovat soittaneetkin enkä vastannu. Laittavat viestin jos on jotain oikein tärkeää asiaa. Puhelin ja facebook.

En vastaa aina, en vaan jaksa. Ja joo, mua ärsyttää jos mulle ei vastata, mutta olen oppinut hyväksymään sen.

Vastaan aina. Ei tunnu miltään, jos minulle ei vastata, tai edes tekstaria perään laiteta. Ajattelen vain toisen olevan törppö.

Vierailija kirjoitti:

En vastaa aina, en vaan jaksa. Ja joo, mua ärsyttää jos mulle ei vastata, mutta olen oppinut hyväksymään sen.

Mua ei ärsytä edes se ettei mulle aina vastata. Tärkeä asia selviää viestillä. Jotkut soittaa harvoin ja silloin vastaan. En vain ole sosiaalinen sillai muuten kuin että nähdään joitain kertoja vuodessa jossain yhteisissä riennoissa.