Lue keskustelun säännöt.
Aika hyvät neuvot parisuhteen kunnossa pitämiseen. Mitäs sanotte?
03.10.2010 |
1. Kumppanisi perheen kritisoiminen
Vaikka anoppisi tekisi sinut hulluksi, hän on kuitenkin kumppanisi perhettä. Pidä suu supussa, vaikka rakkaasi perheenjäsenet saisivat sinut raivon partaalle. Älä kritisoi heitä, vaikka kumppanisi niin tekisikin.
2. Kyttääminen
Älä kyttää rakkaasi käyttäytymistä Facebookissa tai muualla sosiaalisessa mediassa. Saatat alkaa ylianalysoida hänen sanomisiaan ja tekemisiään.
3. Julkisella paikalla riitely
Useimpien mielestä on noloa riidellä muiden ihmisten läsnä ollessa - varsinkin julkisella paikalla. Välttele siis riidan haastamista, kun olette ihmisten ilmoilla.
4. Ulkonäön laiminlyönti
Vaikka oletkin parisuhteessa, ei se silti tarkoita, että voit unohtaa ulkonäöstäsi huolehtimisen. Pidä kumppanisi mielenkiintoa yllä näyttämällä hyvältä - ainakin joskus.
5. Ongelmien unohtaminen
Harva haluaa riidellä, mutta parisuhteelle ei tee hyvää ongelmien lakaiseminen maton alle. Kommunikointi on kaiken a ja o. Ota esille asiat, jotka harmittavat sinua ja keskustelkaa niistä rakentavasti.
6. Yritykset muuttaa häntä
Toista ihmistä ei voi muuttaa. Voit ehkä hieman kehittää häntä, mutta hän on kuitenkin, mitä on. Voit opettaa koirallekin tapoja, muttet voi silti muuttaa sitä pit bullista puudeliksi.
7. Valehtelu
Älä valehtele, se ei tee missään olosuhteissa hyvää ihmissuhteille. Toiseen on voitava luottaa.
IL
Kommentit (3)
tuossa on ne, mitä meillä tapahtuu. niin hyvässä kuin pahassa ollaan selvitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minustakin aika päivänselviä juttuja, jotka varmaan ihan kuka tahansa osaa listata ulkomuistista parisuhteen hoito-ohjeisiin.
Se käytännön toteutus on sitten se hankalampi juttu yleensä. Voihan sitä joihinkin ihmisiin vaikuttaa muuttamalla omaa käytöstään, koska "metsä vastaa kuten sinne huudetaan", mutta mitäs sitten tehdään, kun homma ei pelitäkään siten? Mun parisuhteessani on vakava kommunikointiongelma, johon kuuluu mm. tuo ongelmien lakaiseminen maton alle. Kyse ei ole edes siitä, etteikö ongelmaa nähtäisi ja tiedostettaisi, molemmat meistä sen tunnistavat ja näkevät hyvin selkeästi. Se vaan ei auta mitään, koska a) meidän pitäisi puhua siitä keskenämme, jotta asiaa voisi parantaa, ja b) meidän olisi yleisesti ottaen syytä puhua joskus toisillemme muutakin kuin kauppalistan tekovaiheessa.
Meillä ei kuitenkaan puhuta kuin kerran 6 viikossa pariterapeutin pakeilla, ja silloinkin keskustelu käydään pariterapeutin välityksellä, ei meidän kahden välillä. Tähän mennessä ongelman syiksi on selvinnyt mm. se, ettei mieheni tiedä, miten minulle pitäisi puhua (ihan perinteisellä suomen kielellä voisi kokeilla), sekä se, ettei hän tiedä, mitä sanoisi mulle (no, jos vaikka aloittaisi sillä, että vastaisi suoriin ja yksinkertaisiin kysymyksiin).
Ei millään pahalla, mutta mun mielestä noi on päivänselviä juttuja. Sitten voidaankin miettiä, miten esim kommunikointi saadaan toimivaksi ja miten lopetetaan ongelmien lakaiseminen maton alle: jos se on toimintatapa, ongelmia ei edes tiedosta.