Lue keskustelun säännöt.
Miten reagoisit jos vanhempasi myisivät talonsa?
12.10.2010 |
Vanhempani ovat alkaneet puhua, että myisivät talonsa jotta jäisi enemmän rahaa elämiseen. Muuttaisivat pienempään ja eläisivät eläkkeellä ja talosta saaduilla rahoilla. Toisaalta ymmärrän, voisivat matkustella yms. Mutta kun heistä aika jättää, niin ei jää perintöäkään. He ovat kumpikin saaneet perintöä omilta vanhemmiltaan, mutta eivät jätä itse.
Kommentit (35)
tietty perintöä ois kiva saada, varsinkin kun itsellä tiukkaa mutta silti. Heidän elämänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sillä talolla? Omia rahojaanhan ne on ja jos niillä voivat itselleen hyvinvointia saada niin siitä vaan. Laskeeko joku oman taloutensa esim sen varaan että joskus aikanaan saa niin ja niin paljon perintöä???
Toki musta oisi mukavaa, että heiltä mullekin jotain jäisi mutta silti olen sitä mieltä, että mieluummin elävät itse niillä omilla rahoillaan/ omaisuudellaan ja hankkivat tarvittaessa iän karttuessa kotiapua yms. jotta voivat elää loppuun saakka mahdollisimman täyttä elämää.
Se ei ole mielestäni vanhempieni itsekkyyttä, jos haluavat nauttia itse hankkimastaan omaisuudesta.
Omille jälkeläisilleni toivon voivani jättää jotakin perinnöksi mutta mietin kyllä tarkkaan onko heitä seuraava sukupolvi siinä vaiheessa enemmän perinnön tarpeessa, kun itsestä aika jättää.
Rahoista sen sijaan ajattelen niin, että omia rahojaan käyttävät. En siis odota perintöä. Vaikka todennäköisesti itse aikanaan jotain perinkin...
iloinen heidän puolestaan, kun nyt varmaan on eläkepäivillä paremmin varaa toteuttaa aikaisemmin toteutumatta jääneet haaveet ja nauttia elämästä! Se on oikein!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enkä ymmärtäisi, miksi noin tekisivät. Samassa pihapiirissä on veljeni kotitalo, eli jos veljelle myyvät niin OK, muuten kauhistelisin.
En odota perintöä vaan toivon, että vanhemmillani olisi mahdollisuuksia viettää onnellinen oma elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin vasta 23 v, ja itse asiassa myimme veljeni kanssa kotimme vanhempiemme puolesta. Isä puoli pian sen jälkeen, onneksi äiti asui jo pienemmässä, kerrostalo asunnossa. Luopuminen oli vaikeaa, mutta pakko, ei äiti olisi yksin voinut hoitaa vanhaa omakotitaloa. Ja toki äidille jäi enemmän rahaa käyttöön, koska sai vain kansaneläkettä ja sitten leskeneläkettä myös. Mutta mielestäni rahat oli heidän, vaikka olisivat perineetkin. Kovasti kerkesivät töitä tekemään.
Ymmärrän heidän päätöksensä ihan täysin. Ikä alkaa painaa, eikä heistä ole enää isoa pihaa ja taloa hoitamaan muutaman vuoden päästä.
Nyt kun heillä on vielä jonkin verran kuntoa jäljellä voivat matkustella vielä ja elää vähän leveämmin kuin mihin pelkällä eläkkeellä olisi mahdollista.
Minusta on hienoa että he nyt vanhemmalla isällä voivat toteuttaa matkahaaveitaan yms. Niin aijon tulevaisuudessa mahdollisuuksian mukaan tehdä itsekkin. En ole missään vaiheessa osannut ajatella että vanhempieni pitäisi jättää minulle jotain perintöä, heidänhän ne rahat ovat ja saavat eläessään päättää vapaasti miten niitä käyttävät!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saisivat nauttia elämästä. Kaikin puolin muutenkin järkevämpää viettää vanhuus jossain "helpommassa" ympäristössä kuin omassa talossa, jossa kunnostus- ja pihatyöt.
Mä en ymmärrä ollenkaan tällasia "lapsuudenkoteja" ja "sukutaloja", joita täytyy säilyttää? Käyvät helposti rasitteeksi vanhoille ihmisille.
talorahat ja äiti käytti oman osuutensa johonkin muuhun.
Kun kuolivat, saatiin perintöä muutama tuhat markkaa mutta se oli mulle ihan ok. En mä ole perustanut elämääni jonkun toisen rahoille enkä ymmärrä ihmisiä, jotka niin tekevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti isä käyttää ne rahat itseensä, mitä on pienestä palkastaan saanut kokoon. Perinnön takia ei kannata kituutella, kun on kuitenkin viisi lasta.
jo myyneet ja muutkin maat menivät samalla myyntiin, en itke perinnön perään.
Ap olet ahne, ihan sama miten päin yrität asiaa käännellä. Mielestäsi heidän pitäisi asua liian suuressa talossa ja myöhemmen huonokuntoisina eivät edes jaksaisi hoitaa taloa ja tonttia, mutta myydä ei saa eikä varsinkaan nauttia omasta omaisuudestaan nyt, kun vielä ovat siinä kunnossa että voisivat vaikka matkustella.
Mene vaikka töihin, niin et katkeroidu "perinnön menetyksestä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla on vanhemmat eroneet kauan sitten jo toisistakin avioliitoistaan, muuttaneet usein ja maksaneet puolet omaisuudestaan ex-puolisoilleen. Taidat elää aikamoisessa lintukodossa?!?
Ymmärrän heidän päätöksensä ihan täysin. Ikä alkaa painaa, eikä heistä ole enää isoa pihaa ja taloa hoitamaan muutaman vuoden päästä. Nyt kun heillä on vielä jonkin verran kuntoa jäljellä voivat matkustella vielä ja elää vähän leveämmin kuin mihin pelkällä eläkkeellä olisi mahdollista. Minusta on hienoa että he nyt vanhemmalla isällä voivat toteuttaa matkahaaveitaan yms. Niin aijon tulevaisuudessa mahdollisuuksian mukaan tehdä itsekkin. En ole missään vaiheessa osannut ajatella että vanhempieni pitäisi jättää minulle jotain perintöä, heidänhän ne rahat ovat ja saavat eläessään päättää vapaasti miten niitä käyttävät!
Ihan sama juttu täällä. Nyt ostavat todnäk eläkeasunnon Espanjasta tms. kerrostalo-osakkeensa lisäksi. Hyvä vaan, että saavat nauttia rahasta, kun vielä ovat terveitä. En odotakaan mitään perintöä, eli asialla ei siinä(kään) mielessä merkitystä minulle.
ovat aina olleet varakkaita, koska saivat perintöä nuorina ja kartuttivat sen avulla varojaan ja rakensivat talonsa. Lisäksi isälläni on ollut hyvä palkka, äitini elää kotirouvana. Josatin syystä he eivät ymmärrä, miksi minulla ja miehelläni ei vielä 30-vuotiaina ole omistusasuntoa, autoa ja lapsia - olivathan hekin jo meidän iässä jo omakotitaloasujia hyvällä alueella ja isäni ura nousukiidossa.
He eivät ole tukeneet minua tai sisaruksiani taloudellisesti kotoa muuttomme jälkeen, mutta itse kyllä elelevät leveästi. Kyllä se välillä harmittaa, varsinkin kun mieheni sairastui hankalassa tilanteessa ja nyt olemme minun vaatimattoman palkkani varassa ja kirjaimellisesti olemme välillä nälissämme kun laskujen ja vuokran jälkeen jää niin vähän käteen.
heidän taloaan ei muuttotappioalueella niin vain saakaan myydyksi. Olisi vaan hyvä, jos myisivät sen ja alkaisivat nauttia elämästä. Mä olen itsekin jo eläkkeellä, todennäköisesti, kun heistä aika jättää, joten en mä koe perinnön jättämistä vanhempieni velvollisuudeksi, vaan päin vastoin, mieluummin näkisin heidän elävän täyttää elämää tällä hetkellä vuosikausien kittuuttamisen jälkeen.
kun en ole talosta senttiäkään maksanutkaan. Heidän talo, joten ihan itse voivat päättää asiasta.
Ap, harmittaako sua se, että nyt vanhemmat eivät jätä sulle perintöä, vai? Vähän sellaisen kuvan sain. Taidat olla aika itsekäs.
ovat aina olleet varakkaita, koska saivat perintöä nuorina ja kartuttivat sen avulla varojaan ja rakensivat talonsa. Lisäksi isälläni on ollut hyvä palkka, äitini elää kotirouvana. Josatin syystä he eivät ymmärrä, miksi minulla ja miehelläni ei vielä 30-vuotiaina ole omistusasuntoa, autoa ja lapsia - olivathan hekin jo meidän iässä jo omakotitaloasujia hyvällä alueella ja isäni ura nousukiidossa.
He eivät ole tukeneet minua tai sisaruksiani taloudellisesti kotoa muuttomme jälkeen, mutta itse kyllä elelevät leveästi. Kyllä se välillä harmittaa, varsinkin kun mieheni sairastui hankalassa tilanteessa ja nyt olemme minun vaatimattoman palkkani varassa ja kirjaimellisesti olemme välillä nälissämme kun laskujen ja vuokran jälkeen jää niin vähän käteen.
Ei vanhempien kuulu elättää aikuista lasta
itse ostaneet vaan isä peri sen äidiltään. On vanha sukutalo. Eikä minullakaan ole mielestäni oikeutta sitä myydä tai maita, vaikka en sinne koskaan asumaan muutakaan.