En juurikaan tapaa ihmisiä ja saatan valvoa öisin, mutta ketään ei kiinnosta olenko syrjätynyt...

Tämähän se. Kun on tarpeeksi syrjäytynyt niin ei enää edes ole ketään, joka siitä huolestuisi.

Niin? Sitä pitää itse olla altiivinen ihmissuhteiden suhteen, jollei oikeasti halua syrjäytyä, jäädä yksin. Eihän se,e ttä on töissä, tarkoita, että ei voisi olla täysin syrjäytynyt.

Joo, ja jos rahat riittää omasta takaa, niin ilman töitäkin saa syrjäytyä rauhassa.

Tunnetko sitten olevasi syrjäytynyt?

Mitä pahaa syrjäytymisessä on, jos tykkää olla yksin, ja elättää itsensä rehellisellä työllä?

En minä oikeastaan ole syrjäytynyt, vaan tarkoitin sitä, että työttömien kohdalla ollaan kovasti huolissaan että pitää saada rytmiä elämään. Mä istuin äsken nojatuolissa 2 tuntia tekemässä töitä, kohta lähden lenkille ja sitten teen illalla sen verran kuin huvittaa ja vaikka kolmeen jos siltä tuntuu. Kunhan täytän minimitavoitteen, ei ole mitään väliä mihin aikaan vuorokaudesta teen, kunhan deadlinepäivänä on valmiina tarpeeksi. Ap. 

Vierailija kirjoitti:

En minä oikeastaan ole syrjäytynyt, vaan tarkoitin sitä, että työttömien kohdalla ollaan kovasti huolissaan että pitää saada rytmiä elämään. Mä istuin äsken nojatuolissa 2 tuntia tekemässä töitä, kohta lähden lenkille ja sitten teen illalla sen verran kuin huvittaa ja vaikka kolmeen jos siltä tuntuu. Kunhan täytän minimitavoitteen, ei ole mitään väliä mihin aikaan vuorokaudesta teen, kunhan deadlinepäivänä on valmiina tarpeeksi. Ap. 

Ymmärrän hyvin :) Mulla aika sama juttu. Yli 10 vuotta jo tehnyt etätöitä. Palavereita kuitenkin on viikottain, mutta ei kukaan niissä palavereissa ole kiinnostunut siitä, olenko syrjäytynyt vai en.