Tiedättekö lapsia, joiden puheen kehitys on viivästynyt vanhemmista johtuen?

Näitä on paljon. Puheterapeutit ei tule riittämään. Varmasti seur. viiden vuoden aikana homma leviää käsiin. Ekaluokkalaiset on pihalla,veivät osaa puhua. Lukemaan oppiminen hidastuu jne

En lähtisi arpomaan. Itse en puhunut mitään vieraille lapsena. Nykyään töissä asiakaspalvelijana. Eli ei kannata huolehtia suotta, mitään ongelmaa ei ole tässä.

En tiedä. Enkä usko että sellaisia edes monta on. Kuurojenkin lapset oppivat puhumaan vaikka vanhemmat ei heille kykene itse puhumaan. Tavallisessa arjessa puhekykyiset aikuiset nyt väistämättä puhuvat jotain myös lapselleen.

Ihan turha alkaa syyllistämään vanhempia nyt tuostakin.

Ikävä kyllä tiedän. Neuvolassa oli puututtu eräänkin nuoren äidin kohdalla siihen, että hän ei ollut tajunnut, että lapselle voisi jutella. Tulkinnut, että ei se mitään ymmärrä, kun ei puhu mitään.

Tutun lapsella puheen viivästymä. Kukaan ei häntä auttanut artikulaatiossa, vaikka sai puheterapeutilta kotiohjeita. Onneksi nyt osaa puhua, eikä tarvitse apua siihen. Vanhempien vika, että meni pari vuotta pidempään oppia.

Tiedän yhden lapsen. Kiitokset tästä vanhemmille joiden aika kuluu mukavasti älypuhelinta näpelöidessä.

ELÄKÖÖN VAPAAKASVATUS.

Puheen kehityksessä on kyllä ihan yksilöllisiä eroja, koska puheen tuottaminen vaatii suun ja kielen lihasten tarkkaa koordinointia. Hirveää, jos kielihäiriöisiä lapsia ja vanhempia leimataan syyttä. Oma esikoiseni oppi myöhään puhumaan juuri motoristen vaikeuksien vuoksi. Syöminenkin oli pienenä vaikeaa eli ei liity meidän vanhempien puhumiseen mitenkään. Hän on kuitenkin nykyään äidinkielessä erittäin lahjakas. Taitava kirjoittaja, nopea lukija, ja hyvä esiintyjä ja puhuja.

Sitten pitää myös muistaa, etteivät pienet lapset välttämättä puhu vieraille vaikka osaisivatkin. Toinen lapseni oli tällainen. Oppi aikaisin puhumaan sujuvasti. Puhui 2-vuotiaana jo monisanaisia ja pitkiä virkkeitä. Vieraille ei kuitenkaan sanonut sanaakaan ja moni luulikin, ettei lapsi osaa puhua, vaikka osasi hyvin.

Eli en nyt vieraana kovin nopeasti tekisi arvioita lapsen puheen kehityksestä, kun sen arvion tekeminen ei ole välttämättä helppoa ammattilaisellekaan.

Ei minulla ole kompetenssia arvioida, mistä syystä kenenkin puhe on viivästynyt.

Omilla lapsillani on ollut vika piuhoissa, eli puheen motoriikka on ollut erittäin kankeaa, vaikka ei ole ollut elimellistä vikaa kielijänteessä tai muuallakaan. Itselläni oli sama ongelma, kun taas vanhempani oppivat puhumaan normaalisti, vaikka varmastikaan heidän vanhemmillaan ei sota-aikana ollut aikaa erityisesti lapsille jutella.

Anteeksi nyt ap, mutta teet aikamoisia johtopäätöksiä. "Mietin vaan kun joskus näkee pari vuotiaiden vanhempia, jotka eivät yhtään tunnu luontevasti puhuvan lapselleen, mutisevat vaan jotain minkä somettamiseltaan ehtivät." Kyse voi olla ihan siitäkin, että vanhempi on sosiaalisesti rajoittunut tai ahdistunut julkisissa tiloissa. Kotona hän voi olla lapsen kanssa toisenlainen. Itsekin mumisen helposti, jos läsnä on muita.

Tiedän lapsen, jonka puheesta ei saanut selvää kukaan muu kuin oma äiti. Kun lapsi vihdoin 5-vuotiaana meni päiväkotiin, puhe parani vauhdilla.