Minkä ikäinen lapsi on kykenevä kulkemaan 2,5 h junamatkan yksin junassa?

2,5 tunnin matkoja jo ekaluokalla, mutta junalla olen antanut tulla Tampereelta Helsinkiin vasta neljäsluokkalaisena. On tullut kerran Seinäjoeltakin Helsinkiin. Junassa on turvattomampaa ja jos se juna vaikka hajoaa, saattaa joutua siirtymään johonkin bussiin tms. Junassa törmää kaiken maailman hulluihin, tosin nykyään paljon vähemmän kuin joskus 1980-luvulla.



En laittaisi edes kymmenenvuotiasta yksin junaan, ellei hän olisi harjoitellut matkaa ensin useita kertoja aikuisen kanssa. Meidän lapsi on varsin fiksu ja reipas, mutta arempaa lasta en laittaisi mielellään matkustamaan yksin.

Kysyin lähes samaa muutama viikko sitten. Minut leimattiin hysteeriseksi äidiksi, jolla on oltava epänormaali lapsi, kun ei yksin pärjää junassa.



Meidän ongelma on vielä ratkaisematta, mutta luultavasti päädyn bussimatkaan ainakin toiseen suuntaan. Olen myös sitä mieltä, että n. 12v. on sopiva aika junalla yksin matkustamiseen.

Hei!

Lapsen isä soitti tänään saatuaan kirjeeni. Keskustelin hänen

kanssaan siitä, voiko 7-vuotiasta laittaa yksin junaan ja ilmoitin

mielipiteenäni, että ei vielä mielestäni. Isän mielestä edellinen tapaamissopimus on hyvä

eikä sitä ole syytä muuttaa, 100 km/suunta pidempi matka ei ole riittävä

olosuhdemuutos, joka aiheuttaisi tarpeen sopimusta muuttaa. Lapsen isä soittaa

Sinulle tänään pe 8.10.2010 klo 15 jälkeen, tarkoitus on sopia

käytännön järjestelyista 15.10.2010 tapaamisiin liittyen.Näin ollen 27.10.2010 aika on isän osalta peruttu.



Ap mutta en myöskään lähde ensi viikon perjantaina lastani junassa viemään isälle,jos isä ei hae niin lapsi pysyy täällä.

Isän paikkakunnan LASTENVALVOJA on sitä mieltä että lapsi ei kulje yksin...jään odottelemaan ehdotusta.Mun junassa istuminen kahteen suuntaan loppuu tähän. -ap-

Jos ei isää kiinnosta, olkoon. En alkas huolehtiin isän ja lapsen suhteesta jos ei isä siitä huolehdi. Mulle riittäs mun ja lapsen suhde ja iso PISTE!

seuralaispalvelua kuin Finnairilla?



Sen turvin on pienikin lapsi pystynyt lentämään tapaamaan sukulaisia ulkomaille.

Mulla on ollut samankaltainen tilanne.. muutettiin mun opiskelun takia toiselle paikkakunnalle, parin tunnin matkan päähän lapsen isästä. lapsen hakeminen täältä on ollut erittäin haastavaa isälle. Kahden vuoden aikana hakenut kaksi kertaa kun olen hänelle asiaa selittänyt niin, että on jotain tajunnutkin..



Nyt lapsi ensimmäiselle luokalla ja alkanut kulkemaan matkan linja-autolla. Tyttö on reipas ja valmis kulkemaan matkan bussilla yksin.

Eihän lasta voi pakottaa jos pelkää ja kaipaa vielä aikuista mukaan.

Toivon sulle jaksamista ja lapsen isälle todella paljon järkeä päähän.

parempi tossun alla kun taivas alla.Onneksi aika kuluu pian ja lapsi täyttää pian 12v.

Ei sinun, eikä kenenkään muunkaan. Tiedän yhden 9v, joka matkustaa Tampereelta Seinäjoelle, mutta matkan kestosta en tiedä.

Matka menee hyvin.

Jollekkin se ikä voi olla 9v. ja jollekkin 12v. Lapsenkohtaisesti edetään.

Isä ei voi pakottaa. Tulkoot hakemaan tai sitten ei tapaamisia, kuin joskus ja vaikka pari viikkoa kerralla.

Sun ei tarvi lasta viedä ja aivan kauheeta, että lapsenne nyt itkee ja pelkää, että joutuu yksin matkustamaan, niin peinikin vielä, pikku raukka.

ei yksin junaan tuon ikäistä. Ja nimen omaan muiden ihmisten takia. Matkustan aika paljon kaukojunilla ja siellä on AINA joku kännikala hoippumassa ja istahtelemassa milloin minnekin. Olisi todella pelottavaa lapselle. Harmi ettei bussi käy, se olisi ollut paljon parempi vaihtoehto.

Mä olen kerran kesäkelissä lähtenyt 8-vuotiaan kanssa 2,5 tunnin junamatkalle, joka muuttui puolivälissä bussimatkaksi ja venyi 6-tuntiseksi, kun juna pysähtyi radalle kaatuneisiin puihin. Bussia siis odotettiin ainakin 2 tuntia. Kamala kuvitella, että joku lapsi olisi ollut tuolla ilman läheisen seuraa.



Isä kuitenkin tapaa lastaan harvemmin, joten jo tuo yhteinen junamatka olisi heille elämys, mutta jos isä ei sen vertaa välitä, lapsi ei ehkä itkekään junamatkan vaan koko tylsän tapaamisen takia.

Ja mitähän se kertoo ISÄSTÄ, jos tämä ei ole valmis sen vertaa OMAAN LAPSEENSA PANOSTAMAAN, että hakisi ja toisi tämän takaisin kuten sopimukseen on kirjattu?!!!

Kyllä heräsi kysymys, miksi pitää niin kovasti äidin panostaa kuskaamisiin "ettei lapsesta tule elävää orpoa", jos kerran isä on noin laadukas persoona.

Jos vanhempi ei halua panostaa lapseensa sen vertaa, että hakisi tai veisi, uskoisin, että hänessä on vikaa enemmänkin. Ei ole mitenkään mahdollista, että 7-vuotiaan pitäisi matkustaa yksin junalla.

Olen itse matkustanut paljon junissa ja niissä valitettavasti on hörhöjäkin liikenteessä.Olen nähnyt myös paniikissa olevan pikkutytön, kun oli laitettu yksin junassa kulkemaan, eikä tiennyt milloin pitäisi jäädä junasta pois-minä sitten saattelin tytön junasta pois ja katsoin, että aikuinen oli vastassa.

Mulla on ollut samankaltainen huoltajuustilanne.Lapsen isä ei millään olis halunnut lähteä lasta tuomaan tai hakemaan ja välimatkaa oli 200km.Lastenvalvoja sanoi, että jos haluaa kerta lasta nähdä, niin se on todellakin fifty-fifty, että jos mä vien niin hän sitten tuo.

Tätä toteutettiin sitten 1-2krt /kk noin 2 vuotta ja ei kyllä joka viikonloppu sellaseen rumbaan jaksa lähteä.

Mun lapsi on rupesi kulkemaan 4 luokalta lähtien yksin bussilla molempiin suuntiin, mutta silloinkin bussikuskit aina kysyi, että ollaanko päätepysäkillä vastassa.Lapsen taskussa oli myös aina lappu, jossa oli yhteystiedot ja puhelinnumerot jos jotain sattuu.Lapsen ei myöskään tarvinnut vaihtaa bussia vaan matkusti aina päätepysäkiltä päätepysäkille.Matkat meni hyvin kun oli evästä ja lukemista mukana.Kannattaa kysyä lapselta itseltään milloin on valmis yksinään matkustamaan.Junassa mun juniori suostui matkustamaan yksin vasta 13 v.

korotus, jossa otetaan huomioon matkojen hinnat, 220 €/kk. Sinun ei todellakaan täydy niitä yksin maksaa ja antaa lapsen isän luistaa sopimuksesta.

Tuttavien tytär kulki lentokoneella yksin 13-vuotiaana, oli vielä vaihto matkassa. Tuttu reitti tosin.



Meillä on molemmat kulkeneet junalla yksin n. 8-vuotiaana. Mutta kumpikin oli halukas yksin myös matkustamaan, en laittaisi lasta matkaan yksin, jollei ole siihen itse valmis.



Bussimatkaa minäkin ehdotan.

Mutta jos se isä ei niitä velvollisuuksiaan hoida niin ei ap. sille mitään voi. Täysin turhaa energian hukkaa on hakata päätänsä seinään ja yrittää muuttaa exää. Ei se tule onnistumaan. Mutta tapaamisten kuljetukset eivät ole sellainen asia minkä takia tapaamiset kannattaa lopettaa. Siitä kärsii eniten lapsi. Kun lapsi itkee hysteerisesti, äidin tehtävä on saada lapsi vakuutettua ettei ÄITI jätä häntä yksin matkalle ennenkuin hän on valmis. Ap. voi vaikuttaa vain omiin tekemisiinsä ei exän tekemisiin. 2

Jos isä ei nouda niin kuin on sovittu ja lapsi ei halua kulkea yksin, niin sitten tapaaminen jätetään väliin. Minä suostuisin ap sinun tapauksessasi viemään silloin tällöin isän luo. En todellakaan kahta kertaa kuukaudessa tai edes kerran kuukaudessa kun toisin on sovittu.

Itselläni on 10-vuotias sosiaalinen poika, jota en kuitenkaan missään nimessä päästäisi vielä yksin matkustamaan (bussillakaan). Hän jännittäisi ja stressaisi tilannetta ihan liikaa.

ja autolla vielä... :D

eli AP vei sen pidemmän korren!!

turusta pohjois-karjalaan junalla, vaihto helsingissä. hyvin menin ja osasin itse, mutta olin pikkuisena tosi reipas ja omatoiminen. nyt en kyllä ulskaltaisi laittaa noin pitkälle matkalle omaa lastani :) tuo sinun tapaus on niin lyhyt, että uskaltaisin laittaa lapsen matkaan.

ja mies hakee? Kulut puoliksi ja tapaamisia puolet harvemmin että rahaa riittää elämiseen. Tai sitten isä paikkakunnalle hotelliin lapsen kanssa. Tuon ikäinen on hiukan liian pieni junaan yksin, bussissa pysyisi paremmin paikoillaan.

Meillä on sovittu, että puoliksi maksettaisiin kun lapset tulevat minun luo (isä olen), mutta eipä ole eksä osallistunut kustannuksiin moneen vuoteen...