Muilla kavereita jotka puhuu loputtoman pitkiä puheluita?

Aina saa varautua vähintään 45 minuutin puheluun, vaikka soittajalla ei edes olisi mitään varsinaista asiaa. Jos ns asiaa on, puhelu kestää vaikka kaksi tuntia.



Kaikki sinänsä mielenkiintoiset jutut kerrotaan pilkuntarkasti, ja puhutaan (siis hän puhuu) ihmisistä, jotka aikoinaan tunsin tai tiesin, mutta jotka eivät enää ole osa elämääni.



Jos vastaa puheluun, koko ilta menee uusiksi eikä mitään suunniteltua ehdi tehdä. Jos ei vastaa, tyyppi soittaa vaikka viisi kertaa samana iltana.



No, ystävyytemme päättyi ihan muista syistä. Olen tosi helpottunut ettei enää tarvitse miettiä vastaako puheluun vai ei.

molemmat tykkäämme lörpötellä puhelimessa.

kun on Skypet ja meset keksitty? :O

Asiaa on vaihtelevasti, yleensä kertoilee aikuisten lastensa edesottamuksista ja tapahtumista ym. kaikkea sinänsä mielenkiintoista, mutta mielelläni keskustelisin nokakkain.. Mutta silloin kun ollaan nokakkain, on paikalla myös sellaisia, kelle noita asioita ei voi eikä haluta kertoa.. Ehkä olen eräänlainen henkireikä kälylleni, on aika paineissa välillä kotona kaikkine murheineen, lastensa murheineen...



Ja sitten joskus hän on pitkiä aikoja hiljaa.. aivan hiljaa, pitää aina kysyä, että ootko vielä siellä. Se vaivaa tosi paljon. Sitten jos näitä hiljaisia hetkiä on saman puhelun aikana paljon, lopetan itse puhelun, vaikka minusta soittajan kuuluuisi lopettaa..

mutta en lainkaan loukkaannu jos vastapuoli ei ehdi, sanoo kesken että pitääkin mennä tai jotain muuta. Kysyn myös aina alkuun onko hyvä hetki puhua, jolloin kuulostelen myös äänensävystä kiinnostaako vastapuolta rupattelu vai ei.



Oikeasti, ei voi olla niin vässykkä että pitää koko perheen iltasuunnitelmat laittaa uusiksi kun joku soittaa. Ensinnäkin sen puhelimen voi pitää äänettömällä, toisekseen voi olla vain vastaamatta jos juttelu ei kiinnosta, kolmannekseen voi sanoa ettei halua nyt jutella pidempään. Hanki ap selkärankaa vähän, jooko.

Tällainen rupattelija ei ollenkaan välttämättä tajua, että jos sanoo ettei ole hyvä hetki, niin se tarkoittaa että ei ole hyvä hetki.



Sanoin usein entiselle ystävälleni, että olen juuri lähdössä esim. kauppaan ja puen jo vaatteita päälleni, mutta tajusiko hän? No ei. Sanoi vaan "lyhyesti" kertovansa pari juttua, mikä tietenkin kesti ja kesti. Lopulta jouduin katkaisemaan puhelun melkein kesken lausetta koska juttua olisi vaan tullut ja tullut.



Outoa tuollainen sosiaalinen lahjattomuus puhelimessa. Kasvokkain tätä ongelmaa ei ollut. Itse ei halunnut olla epäkohtelias, joten kiusaannuin ystäväni puolesta.