Isä löytyi vasta 9 päivän jälkeen kuolemastaan kotoa.

Otan osaa

Nyt ota rauhallisesti ja annat mahdollisten tunteiden tulla pintaan jos on tullakseen. Mitä tunteita vastaan tuleekaan, anna tulla, kuten avauksessa mainitsemasi. Toivottavasti voit nyt tai tarvittaessa olla jonkun läheisen lähettyvillä, vaikka ilman sanoja.



Rauhaa ja voimia sinulle!

sen johdosta, mitä olet menettänyt ja sen mitä sinulla ei ole koskaan ollutkaan.



luulen, että minulla on viiden vuoden sisällä edessä sama tilanne kuin sinulla nyt.



ollaan me vahvoja heikkojenkin edestä, muu ei auta.

Ei yhdeksän päivää ole pitkä aika, kuolleena ollaan sitten loputtomasti.

viiden vuoden sisällä??

Mun oma isäni on ihan elossa eikä ole alkoholisti.

Ei tarvitse itkeä.. itket sitten myöhemmin, jos itku on tullakseen.

Siis normaalia ettei tytär itke isää patologian laitoksella? On tainnut ottaa rauhoittavia sen verran liikaa ettei tunteita tule ulos,jee!

tässä on nyt kyse asiasta, mitä ei voi ymmärtää kuin alkoholistin lapsi. eikä heistäkään varmasti kuiin osa. Ellet ymmärrä, hipsi toiseen ketjuun. ja tahdikkuutta voit opetella tulevan elämäsi varrelle, kiitos.

Sinulla ei ilmeisestikään ole kokemusta alkoholisti-vanhemmasta? Ruumishuoneella saattaa todella tuntea HELPOTUSTA että nyt se on vihdoin ohi.



Vai käykö teillä joka vrk aamuyöllä joku oksenteleva känniläinen oven takana joka vaatii päästää sisään,ihan vain siksi koska onhan hän isäsi?

Enpä usko että minunkaan kovin paljon rauhoittavia tarvitsisi napsia pitääkseni itkun kurissa, jos isää menisin patologian laitokselle tunnistamaan...



Hienoa tietysti, että sinulla on asiat mennyt niin putkeen ettet voi edes kuvitella millaisia isiä maailmaan mahtuu!

Ihan riippumatta siitä, minkälainen isä, niin voi olla ihan mahdollista olla itkemättä patologisella esim. siksi että vallalla on enemmän järkytys kuin suru.

Itkeä saa jokainen sillon kun itkettää, tai olla itkemättä, oli se sitten muitten mielestä "normaalia" tai ei.



Voimia aloittajalle!

taasen raiskasi minut kännissä joka helvetin viikko kun olin 9-12v. selvinpäin oli kiva.kännissä uhkasi tappaa äidin jos kerron meidän " hauskanpidosta " yritti kuulemma kouluttaa mua tulevaa aviomiestäni varten.



En uskaltanut asiasta kenellekään kertoa.Äitini luulee edelleen että lastensuojelu otti minut huostaan kouluongelmien vuoksi.



Ja kehtaa vielä ihmetellä miksen anna hänen pitää lapsiini (tyttöjä kaikki) yhteyttä. Sanoin miehellekin että revin koko äijältä varmaan silmät päästä ja syötän sen pallit meidän koiralle jos edes yrittää lähestyä mukuloita.





Voi luoja että odotan että millon sen kuspään maksa poksahtaa ja kuolee pois.



Niin ja ikää minulla nyt 30v

Ikävä kyllä, kukaan meistä ei voi tehdä mitään kun toinen päättää juoda itsensä hengiltä.

nyt ihan aiheeseen, mutta mun päässä on jotain ihme vikaa, kun luulin, että aloittaja on patologian opiskelija, joka kertoo jostakin tapauksesta, jossa isä on juonut itsensä hengiltä, ja ihmettelin, miksi hänen pitäisikään itkeä,ja miksi muut sanoivat, että hänen tunteensa tulevat kyllä kohta. Näin on käynyt jo vaikka kuinka monesti live- elämässäkin.



Mutta joo. Munkin isä oli semialkoholisti, juomisaikoinaan välillä toivoin hänen kuolemaansa, ja nytkin mulla on molempiin vanhempiin viha- rakkaussuhde, ymmärrän kyllä jos on lapsuus vanhemman takia pelkkää paskaa niin siihen voi suhtautua kuin ventovieraaseen.