Vaikka olen tullut joidenkin naapureiden kanssa hyvin juttuun
En ole kuitenkaan ketään tuntenut nimeltä. Olen siis sitä mukavaa naapuria morjestanut pihalla ja saattanut jutella niitä näitä tietämättä edes kuka koko tyyppi on, eikä ole edes oikeastaan kiinnostanut tietääkään. Onko tämä jotenkin kummallista?
Kommentit (3)
Kokeile oikeaa kohtaamista seuraavaksi.
Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.
Toihan on ihan yleistä ja mitäpä niiden nimillä mitään tekee. Lempinimillä mekin naapureista keskustellaan.
Ei.