Tapasin ihmisen, treffailtiin, vietettiin yhteisiä hetkiä. Toinen halusi suhteeseen ja tuumasin, että no kaikkihan on hyvin ja ihana ihminen, kokeillaan. Eihän siitä mitään tullut. Ei se järki vaan luo kemiaa, vaikka kuinka olisi kumppani paperilla hyvä valinta. Mitä pidemmälle suhde meni, sitä kovempaa vatsa huuti että äkkiä pois.

Tapaan toisen ja joku juttu vaan sytyttää. Paperilla hän on parhaimmillaan välttävä ihminen. Vetää kuin magneetti. Näen että hänkin kiemurtelee halujaan, vaikka molemmat tietää ettei kumpikaan ole toiselleen mieluinen.

Mikä siinä on? Miten voi olla niin valtavasti vetovoimaa vaikka mikään asia toisessa ei ole järjen mukaan oikein?

Vastaa

Ilmoita asiattomaksi