Puoli vuotta seurusteltu, ja kumppani ei vieläkään ole varma rakastaako?

Miksi pitäisi rakastaa? Jos toinen ahdistaisi vaatimalla, että sano rakastavasi, niin todennäköisesti alkaisin tehdä lähtöä.

Miehet...enpä muuta osaa sanoa tai ehkä sä oot liikaa katellu romanttisia leffoja, ehkä sun kantsii vähä rauhoittuu. Anna vähän kylmää.

Minä sain sanottua kys.asian muutamassa vuodessa. Nyt ollaan oltu naimisissa 17 vuotta

Ei puolessa vuodessa vielä välttämättä ole rakastunut, mutta... mitä ihmettä hän maalailee yhteistä tulevaisuutta jos ei edes rakasta. Taitaa olla jokseenkin tunnevammainen kaveri kyseessä.

Mulla meni suhteessa kaksi vuotta ja olin korviani myöten rakastunut.

Onneksi tavattiin ihmisen kanssa, johon rakastuin ensi silmäyksellä ja sama takaisin.

No ei voi sanoa että rakastaa kunei se rakasta eikä koskaan tule sua rakastaa. Sellaista se on. Eroa ja etsi uusi. Tuhlaat tyttövuotes.

Vierailija kirjoitti:

Ei puolessa vuodessa vielä välttämättä ole rakastunut, mutta... mitä ihmettä hän maalailee yhteistä tulevaisuutta jos ei edes rakasta. Taitaa olla jokseenkin tunnevammainen kaveri kyseessä.

Tai passin perässä.

Tällä tavalla saa suhteen joka on kädenlämpöinen kämppissuhde. Tai sitten päätyy YH äidiksi kun mies saa sen haluamansa perheen ja sitten huomaa ettei se ollutkaan niin kivaa.

Ihastumistahan se on niin kauan kuin ei toista vielä tunneta kunnolla. Oletteko jo keskustelleet kaikista tärkeinä pitämistänne asioista,  myös nähneet toisenne ns. huonoina hetkinä ja mahdollisesti riidelleet? Hyväksyttekö toistenne erilaiset mielipiteet? Mulla meni pari vuotta ennen kuin olin varma rakkaudestani ja uskalsin sitoutua. No, ero siitä silti tuli lopulta, noin kymmenen vuoden jälkeen.

Kirjolla.

Vinkki: Kysy häneltä, oletko hänelle erityinen, ainutlaatuinen, ihminen jota hän ei halua menettää. Luultavasti vastaa, että et ole. Vedä siitä johtopäätöksesi.

Onko hän kuitenkin päässyt tekemään tarpeensa sinuun? Silloin ei hänen kannaltaan ongelmaa :)

Vierailija kirjoitti:

Onneksi tavattiin ihmisen kanssa, johon rakastuin ensi silmäyksellä ja sama takaisin.

Tämä. Keski-iässä on avioeropiikki kun ulkonäkö rapistuu.

Kuulostaa narsistin touhulta. Toinen pidetään jatkuvassa epävarmuudessa ja tulevaisuusfeikataan just se minimi, millä saa toisen pidettyä.

Itse naisena olin 7 v.suhtessa jossaen kertaakan sanonut rakastan häntä.Muute rakastin koko sydämestäni häntä.Minä sen suhteen lopetin syystä tai toisesta .

Eihän komeat miehet osaa rakastaa. Se etsii parempaa naista ja olet vaan varalla.

Vasta 2-3 vuoden jälkeen tietää, rakastaako. Sitä ennen rakastuminen on päällä. Aloituksen mukaan poikaystävä ei ole rakastunut. Sen kyllä tietäisi.

Miksi niin kiire siihen rakkauteen? Lapsen tekoikä painaa päälle?

Vierailija kirjoitti:

Onneksi tavattiin ihmisen kanssa, johon rakastuin ensi silmäyksellä ja sama takaisin.

Tämä. Miksi ihmeessä ylipäätään lähtee seurustelemaan kenenkään kanssa, mikäli se ei alunperinkään tunnu yhtään miltään.? Ei täällä ole mitään järjestettyjä pakkoliittoja.

Miksi ihmiset alkaa seurustella ihmisten kanssa mihin ei ole ihastuneet tai rakastuneet? Otatte vaan jonkun randomin ja sitten alatte pakottaa jotain tuinteita sitä randomia kohtaan? Siis kysyn vain, koska itse olen aina nimenomaan tehnyt niin ja vasta nyt myöhemmin ihmetellyt, että ihmisillä on tämä ihan väärinpäin. Seurustella aletaan silloin kun kumpikaan ei psyty pitämään itseään erossa toisesta, ei niin että vain kaksi ihmistä päättää että muuta ei saatu, nyt pakotetaan joku fiilis.