Puoli vuotta seurusteltu, ja kumppani ei vieläkään ole varma rakastaako?

Vierailija kirjoitti:

Miehet...enpä muuta osaa sanoa tai ehkä sä oot liikaa katellu romanttisia leffoja, ehkä sun kantsii vähä rauhoittuu. Anna vähän kylmää.

Miehet? Luin monta kertaa, mutta en löytänyt kumppanin olevan mies?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi tavattiin ihmisen kanssa, johon rakastuin ensi silmäyksellä ja sama takaisin.

Tämä. Miksi ihmeessä ylipäätään lähtee seurustelemaan kenenkään kanssa, mikäli se ei alunperinkään tunnu yhtään miltään.? Ei täällä ole mitään järjestettyjä pakkoliittoja.

Aika moni järjestää itse itselleen pakkoliiton.

Kyllähän ne tunteet pitäisi olla olemassa ennenkuin ryhdytään edes seurustelemaan. Kylläpä tällä palstalla on outoa porukkaa, otetaan kuka nyt astutaan saamaan, käytetään toista hyväksi ja ihmetellään tuleeko mitään tunteita. Ällöttävää käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi tavattiin ihmisen kanssa, johon rakastuin ensi silmäyksellä ja sama takaisin.

Tämä. Miksi ihmeessä ylipäätään lähtee seurustelemaan kenenkään kanssa, mikäli se ei alunperinkään tunnu yhtään miltään.? Ei täällä ole mitään järjestettyjä pakkoliittoja.

Yksin ei pysty toteuttamaan niitä unelmiaan kivasta kodista, lapsista, jne? Toinen haluaa lompakon ja toinen kodinhoitokoneen. Parisuhteessa tyydytetään aina niitä omia narsistia tarpeita, joku tyydyttää sitä rakkauden kaipuutaan ja joku on käytännöllisempi, jne...

Nyt pontta kehiin. Sanoppa vaikka että jo s ei tiedä voi jäädä miettimään ja sinä lähdet. Kyllä hän tietää, mutta pelkää muutosta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi niin kiire siihen rakkauteen? Lapsen tekoikä painaa päälle?

Parisuhteessa ei ole alunperinkään mitään järkeä, mikäli ei ole rakkautta. Täällä on kyllä sairasta väkeä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän ne tunteet pitäisi olla olemassa ennenkuin ryhdytään edes seurustelemaan. Kylläpä tällä palstalla on outoa porukkaa, otetaan kuka nyt astutaan saamaan, käytetään toista hyväksi ja ihmetellään tuleeko mitään tunteita. Ällöttävää käytöstä.

Kumpi olikaan tyhmempi käyttäytyjä vai käytöksen mahdollistaja? Yhtäkään parisuhdetta ei muodosteta yksin. Ne viat ja puutteet tulee yleensä esille jo melko varhaisessa vaiheessa, mutta silti esim perustetaan se perhe, kun on liian kiire siihen rakkauteen, yksinäisyyden pelkoa, jne.

Vierailija kirjoitti:

Nyt pontta kehiin. Sanoppa vaikka että jo s ei tiedä voi jäädä miettimään ja sinä lähdet. Kyllä hän tietää, mutta pelkää muutosta.

Rakkauden tunnustus uhkailemalla ja kiristämällä? 

Vierailija kirjoitti:

Ihastumistahan se on niin kauan kuin ei toista vielä tunneta kunnolla. Oletteko jo keskustelleet kaikista tärkeinä pitämistänne asioista,  myös nähneet toisenne ns. huonoina hetkinä ja mahdollisesti riidelleet? Hyväksyttekö toistenne erilaiset mielipiteet? Mulla meni pari vuotta ennen kuin olin varma rakkaudestani ja uskalsin sitoutua. No, ero siitä silti tuli lopulta, noin kymmenen vuoden jälkeen.

ihmeellistä porukkaa. Rakastuimme ensisilmäyksellä tulisesti, muutimme parissa kuukaudessa yhteen ja menimme naimisiin vuoden kuluttua. Ei tarvinnut arpoa uskaltaako sitoutua. Olemme olleet yhdessä 35 vuotta ja rakkaus on vaan syventynyt. Ilmeisesti mikäli se sitoutuminen arveluttaa ,kannattaa jättää sellainen suhde aloittamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt pontta kehiin. Sanoppa vaikka että jo s ei tiedä voi jäädä miettimään ja sinä lähdet. Kyllä hän tietää, mutta pelkää muutosta.

Rakkauden tunnustus uhkailemalla ja kiristämällä? 

Kumppani on sen kantansa jo ilmaisut ja nyt pallo aloittajalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastumistahan se on niin kauan kuin ei toista vielä tunneta kunnolla. Oletteko jo keskustelleet kaikista tärkeinä pitämistänne asioista,  myös nähneet toisenne ns. huonoina hetkinä ja mahdollisesti riidelleet? Hyväksyttekö toistenne erilaiset mielipiteet? Mulla meni pari vuotta ennen kuin olin varma rakkaudestani ja uskalsin sitoutua. No, ero siitä silti tuli lopulta, noin kymmenen vuoden jälkeen.

ihmeellistä porukkaa. Rakastuimme ensisilmäyksellä tulisesti, muutimme parissa kuukaudessa yhteen ja menimme naimisiin vuoden kuluttua. Ei tarvinnut arpoa uskaltaako sitoutua. Olemme olleet yhdessä 35 vuotta ja rakkaus on vaan syventynyt. Ilmeisesti mikäli se sitoutuminen arveluttaa ,kannattaa jättää sellainen suhde aloittamatta.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää ja kummastuttaa pientä kulkijaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt pontta kehiin. Sanoppa vaikka että jo s ei tiedä voi jäädä miettimään ja sinä lähdet. Kyllä hän tietää, mutta pelkää muutosta.

Rakkauden tunnustus uhkailemalla ja kiristämällä? 

Ei vaan ero ajoissa, mikäli edes seurustelu vaiheessa ei ole kumppaniehdokkaalla tunteita itseä kohtaan. Tyhjän saa pyytämättä kun.

Kysy että onko parempi erota niin voitte molemmat löytää rakkauden

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi tavattiin ihmisen kanssa, johon rakastuin ensi silmäyksellä ja sama takaisin.

Tämä. Miksi ihmeessä ylipäätään lähtee seurustelemaan kenenkään kanssa, mikäli se ei alunperinkään tunnu yhtään miltään.? Ei täällä ole mitään järjestettyjä pakkoliittoja.

Yksin ei pysty toteuttamaan niitä unelmiaan kivasta kodista, lapsista, jne? Toinen haluaa lompakon ja toinen kodinhoitokoneen. Parisuhteessa tyydytetään aina niitä omia narsistia tarpeita, joku tyydyttää sitä rakkauden kaipuutaan ja joku on käytännöllisempi, jne...

Kunnes jompikumpi huomaa, ettei tämä olekaan sitä ,mitä halusi tai rakastuu johonkin toiseen oikeasti. Erohan siinä tulee kummassakin tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt pontta kehiin. Sanoppa vaikka että jo s ei tiedä voi jäädä miettimään ja sinä lähdet. Kyllä hän tietää, mutta pelkää muutosta.

Rakkauden tunnustus uhkailemalla ja kiristämällä? 

Ei vaan ero ajoissa, mikäli edes seurustelu vaiheessa ei ole kumppaniehdokkaalla tunteita itseä kohtaan. Tyhjän saa pyytämättä kun.

Erolla uhkailuahan tuo on kun se on jo kerran sanottu, ettei tiedä. Mitä, jos sieltä tulee noiden sanojen jälkeen se rakkauden tunnustus? Kuinka luotettava se oikeasti on? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi tavattiin ihmisen kanssa, johon rakastuin ensi silmäyksellä ja sama takaisin.

Tämä. Miksi ihmeessä ylipäätään lähtee seurustelemaan kenenkään kanssa, mikäli se ei alunperinkään tunnu yhtään miltään.? Ei täällä ole mitään järjestettyjä pakkoliittoja.

Yksin ei pysty toteuttamaan niitä unelmiaan kivasta kodista, lapsista, jne? Toinen haluaa lompakon ja toinen kodinhoitokoneen. Parisuhteessa tyydytetään aina niitä omia narsistia tarpeita, joku tyydyttää sitä rakkauden kaipuutaan ja joku on käytännöllisempi, jne...

Kunnes jompikumpi huomaa, ettei tämä olekaan sitä ,mitä halusi tai rakastuu johonkin toiseen oikeasti. Erohan siinä tulee kummassakin tapauksessa.

Sehän on ihan yleistä kun ne omat haaveet ja unelmat esim lapsesta täyttyy toisesta tulee tarpeeton. Äiti sulkeutuu sinne vauva kuplaansa ja isä saa olla siellä jossain taustalla perheen varavanhempana kun se sopii niihin naisen omiin itsekkäisiin tarpeisiin. Ja joo joo, on myös miehiä joita se lapsi ei kiinnosta pätkääkään, ehkä se on tehty kun nainen sitä halusi ja mies halusi naisen pitää. Kyllähän se tässäkin casessa voi kolme sanaa kuulua jos toinen toisen haluaa pitää. Mutta mitä sellaisella tyypillä tekee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi tavattiin ihmisen kanssa, johon rakastuin ensi silmäyksellä ja sama takaisin.

Tämä. Miksi ihmeessä ylipäätään lähtee seurustelemaan kenenkään kanssa, mikäli se ei alunperinkään tunnu yhtään miltään.? Ei täällä ole mitään järjestettyjä pakkoliittoja.

Yksin ei pysty toteuttamaan niitä unelmiaan kivasta kodista, lapsista, jne? Toinen haluaa lompakon ja toinen kodinhoitokoneen. Parisuhteessa tyydytetään aina niitä omia narsistia tarpeita, joku tyydyttää sitä rakkauden kaipuutaan ja joku on käytännöllisempi, jne...

Kunnes jompikumpi huomaa, ettei tämä olekaan sitä ,mitä halusi tai rakastuu johonkin toiseen oikeasti. Erohan siinä tulee kummassakin tapauksessa.

Keski-iän voimaantuminen. 

Koskaan ei pidä kysyä toiselta rakastaako se minua. Se syö luottamuksen parisuhteelta. Et voi ikinä tietää rakastaako oikeasti vai vastaako vain mieliksesi että rakastaa. Tämä jää kaihertamaan pysyvästi ja pilaa suhteen. Ja lopulta tulee ero.

Näin on

Seurustelin parikymppisenä 9 kk tosi ihanan miehen kanssa. Kerran kolmessa kuukaudessa tuli puheeksi, että hän viihtyi seurassani, mutta ei rakasta. Kolmannella kerralla totesin, että en pysty viihtymään pidempään suhteessa, jossa en koe itseäni rakastetuksi, koska en ole.  Jokainen tietysti arvioi omalla kohdallaan, mitä pitää tärkeänä, mutta kyllä mulla on myöhemmissä suhteissa ollut paljon, paljon parempi olo, koska niihin on kuulut molemminpuolinen tunne ja sitoumus.