Mikään ei ruoki sielua paremmin kuin pienen lapsen seurassa oleminen

Tuollaisia ne ovat, mutta silti sielua ruokkii eniten yksin oleminen jossain rauhallisessa paikassa.

Olen eri mieltä. Lapset ja niiden sössötys ärsyttää.

Ainakin kaksi "pieni lapsi" -aloitusta etusivulla. Uusi palstahullu?

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisia ne ovat, mutta silti sielua ruokkii eniten yksin oleminen jossain rauhallisessa paikassa.

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisia ne ovat, mutta silti sielua ruokkii eniten yksin oleminen jossain rauhallisessa paikassa.

Kahden lapsen äitinä komppaan tätä. Mikään ei ole ollut pitkään aikaan niin ihanaa kuin se, että makasin tänään yksin uimarannalla ja otin aurinkoa. Olin puolisen tuntia kirjaimellisesti yksin, ei muita ihmisiä kun oli pieni ja syrjäinen ranta. Sitten siihen tuli yksi perhe, mutta ei ne paljoa haitanneet, mutta silti se puoli tuntia kun sai paistua auringossa kuunnellen vain laineiden liplatusta... Ah.

Tämäkin vain sen takia, että riidan takia mies ei suostunut lähtemään koko perheen kesken uimaan, joten lähdin sitten yksin. Taidan lähteä jatkossakin yksin sen sijaan, että edes yrittäisin panostaa koko perheen keskeiseen aikaan, kun ei semmoinen miestä kiinnosta. Lapsille kurjaa, mutta ainakin äiti voi paremmin kun ei tarvi aina odotella ja riidellä ja pettyä, kun toista vanhempaa ei kiinnosta.

Joo mukulat vek rasittamasta ja vaatimasta huomiota ja oma rauha. Sitä ei voita mikään.

Aikuinen ei saa olla mikään vampyyri lapsille, että menee vieraiden lasten luokse. Aikuinen voi löytää oman valon ja raikkauden. Tai viattomuuden. Osa lapsista rääkyy, kirkuu ja on lapsillakin negatiivisia tunteita, paitsi jos aikuinen auttaa tunteiden säätelyssä tukahduttamatta niitä kuitenkaan. Ymmärtäminen.

Jo pieni lapsi osaa manipuloida, valehdella, kiusata. Ja jopa kiduttaa puolustuskyvytöntä eläintä.

Lapsista on ihanuus, puhtaus ja viattomuus (ja etenkin hiljaisuus) kaukana. Kaikkein parhaiten voin kun olen heistä mahdollisimman kaukana.