Muutatko pois, vaikka läheiset jäävät?
Siis. Itse en uskaltaisi muuttaa pois kotipaikkakunnaltani toiselle, koska kaikki läheisethän jäävät tänne lähiseudulle. Kukaan ei kyllä perässä muuttele.
Voihan se olla, että olen vain arka tai läheisriippuvainen, mutta en tahdo jäädä yksin. Olen aina vain kuullut tarinoita siitä, kuinka nuoret ovat opiskelupaikan perässä muuttaneet 200km päähän, ja kun ketään ei ole ollut, ovat masentuneet. :(
Muuttaisitteko te?
Kommentit (13)
Yksi kaverini äitin kaverin tuttu muutti aikoinaan toiselle paikkakunnalle ja masentui kyllä. Ei sitä ihminen kestä yksikseen. Jos kenellekään ei saa jutella, kasaantuu ajatukset pään sisällä.
Olen muuttanut. Useastikin. Ja hyvin kävi. :)
Ei tähän ole oikeaa tai väärää vastausta. Itse muutin ensin parin sadan kilometrin päähän opiskelemaan ja sitten reilusti yli 30-vuotiaana ulkomaille työn perässä. En olisi ollut valmis vielä parikymppisenä lähtemään pois Suomesta. Se pari sataa kilometriä olisi oikein sopiva etäisyys, pystyi helposti käymään viikonloppuna kotipaikkakunnalla. 70-v tätini on asunut koko ikänsä n. 5000 asukkaan kylässä max. 300 metrin etäisyydellä syntymäkodistaan ja tyytyväiseltä vaikuttaa.
"Kaipuu kotimaahan on silti syvä. Lisäksi poliisi tutkii epäiltyä tappoa. Lappiin leviää pohjoisesta sade- ja ukkoskuuroja."
Se riippuu kai miten kauas. Osa omaisista voi tarvita apua ja osa ei.
Vierailija kirjoitti:
Se riippuu kai miten kauas. Osa omaisista voi tarvita apua ja osa ei.
Niihä ja kaikkea muuta kuin tämän että omaiset on nyt tai ei mitä siitä tarvitseeko vaiko ei
Kyllä sitä aikoinaan kuljettiin kauaskin pois kotoa naimisiinmenoa varten. Koko oma perhe jäi ja ystävät kanssa. Sitten liiton perheestä tuli kuin oma. Mieti sitä vähän.
Mulla muutto edessä jahka valmistun. Ei puolisoa, joten muutto yksin. Edellisen kerran muutin yksin uudelle paikkakunnalle 10 vuotta sitten ja pakko sanoa että en koskaan oikein kotiutunut sinne. Ei ole yhtään ikävä sinne vaikka yli 9 vuotta siellä vietin. Mut ehkä nyt vanhempana tunnen itseni paremmin ja tiedän mitä asioita tarvitsen toimivaan arkeen ja osaan sitä kautta alkaa etsiä niitä juttuja myös uudelta paikkakunnalta. Ehkä tutustumiset uusiin ihmisiin tulee siinä sivussa?
N31
Vierailija kirjoitti:
Yksi kaverini äitin kaverin tuttu muutti aikoinaan toiselle paikkakunnalle ja masentui kyllä. Ei sitä ihminen kestä yksikseen. Jos kenellekään ei saa jutella, kasaantuu ajatukset pään sisällä.
Entäpä moniko muutti, sai töitä, löysi ystäviä, puolison, sai lapsiakin? Eli ja elää onnellista elämää.
Just mietin, että en ole kotiseudulla käynyt nyt kuuteen vuoteen. Eipä siellä enää ole ketään kenen vuoksi käydä, vanhemmat eivät enää asu siellä, isovanhemmat ovat kuolleet. Lapsuuden ystävätkin ovat muuttaneet enimmäkseen pois ja niiden muutaman jääneen kanssa ei ole pidetty yhteyksiä vuosiin. Ei senkään varaan kannata laskea, että ne läheiset siellä kotipaikkakunnalla pysyy, voi elämä kuljetella heitäkin.
.