Ahdistus ja stressi sosiaalisista tilanteista
Tapasin eilen pitkästä aikaa puolituttuja. Heitä oli noin 5-7 hengen porukka. Istuttiin hetkeksi ja vaihdeltiin kuulumisia.
Kun lähdin minulle laukesi hirveä ahdistus ja stressi. Mielessä pyöri esim että mitähän ne minusta ajattelee yms. En osannut rentoutua edes tapaamisen aikana. Muut nauroivat jutuilleen ja kun yritin nauraa oli se väkinäistä.
Minua jännitti tosi paljon. Kun pääsin kotiin koin ahdistusta ja stressiä koko illan. Nyt aamulla olo on vähän helpottunut.
Mistä tämä voi johtua? Tämä tulee usein juurikin puolituttujen kanssa, eli sellaisten joiden kanssa tunnetaan jotenkuten. Pystyn sosialisoimaan ventovieraiden kanssa ilman tällaista oloa sekä tietenkin läheisten ystävien.
Mistä tällainen "puolituttu-kammo" voisi johtua? Tosi ikävää kun tulee aina sama ahdistus.
Kommentit (14)
YHYY YHYY AHISTAA JA ON ITKUINENOLO YHYY😩😫
Mulla on ihan samanlaista. Olen oppinut sen kanssa jotenkin pärjäämään, enkä enää jälkeenpäin mieti niin paljon. Jonkinlainen häpeä siinä ahdistuksen tunteessa varmaan on taustalla.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihan samanlaista. Olen oppinut sen kanssa jotenkin pärjäämään, enkä enää jälkeenpäin mieti niin paljon. Jonkinlainen häpeä siinä ahdistuksen tunteessa varmaan on taustalla.
Tämä on erikoista kun tulee juurikin puolituttujen kanssa, mutta ei ventovieraiden eikä tietenkään lähimpien ystävien kanssa. t.ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihan samanlaista. Olen oppinut sen kanssa jotenkin pärjäämään, enkä enää jälkeenpäin mieti niin paljon. Jonkinlainen häpeä siinä ahdistuksen tunteessa varmaan on taustalla.
Tämä on erikoista kun tulee juurikin puolituttujen kanssa, mutta ei ventovieraiden eikä tietenkään lähimpien ystävien kanssa. t.ap
Niinpä, olen yrittänyt miettiä mistä se johtuu.
Tsemppiä! Mulla ollut tuo sama koko aikuisikäni ja jälkeenpäin ajatellen jo teini-ikäisenäkin. Ja edelleen jatkuu.
Propralilla saan onneksi fyysiset oireet aisoihin etten kokonaan erakoidu.
Sen perusteella, että sanoit ajattelevasi mitä muut sinusta ajattelevat;
Kuulostaa siltä, että häpeilet sitä kuka olet. Häpeä on aika yleistä, mutta suosittelen keskusteluavun hakemista. Ahdistus ja stressi ovat oireita, syy on yleensä syvemmällä.
Tämä tietysti vain oma aavistukseni kirjoituksesi perusteella, eikä mitään muuta.
Mielenterveystalo: Irti sosiaalisesta ahdistuksesta kirja, kertoo sosiaalisen ehdistuksen mekanismeista, ja sisältää harjoituksia.
Itse pääsin vasta sosiaalisesta ahdistuksesta eroon kärsittyäni siitä 40 vuotta.
Älä tuhlaa elämääsi samalla tavalla.
Oletteko havainneet alkoholilla vaikutusta asiaan, esimerkiksi helpotusta? Kärsin samoista oireista, ja taas kesällä on tapaamisia. Ajattelin että ehkä muutama lonkero ennen voisi rentouttaa.
Ilmiöllä on ilmeisesti nimi kahvikuppineuroosi.
Mutta kun itselläni tämä tulee aina vain niiden kanssa jotka ovat puolituttuja. Kahvikuppineuroosissa jännitetään ilmeisesti kaikkia sosiaalisia tilanteita. t.ap
Vierailija kirjoitti:
Oletteko havainneet alkoholilla vaikutusta asiaan, esimerkiksi helpotusta? Kärsin samoista oireista, ja taas kesällä on tapaamisia. Ajattelin että ehkä muutama lonkero ennen voisi rentouttaa.
Jälkeenpäin hävettää entistä enemmän.
Huono itsetunto. Mielestäsi puolitutut tietävät sinusta tarpeeksi arvostellaksesi sinua. Yritä päästä siitä ajattelumallista eroon, että ihmisten puheilla on sinun arvollesi joku merkitys. Kaikki puhuvat ja arvostelevat, ja jokaisella on oikeus mielipiteeseen (syyllistyt tähän varmaan itsekin), mutta eihän niillä puheilla ole oikeasti mitään väliä. Kaikkia ei voi koskaan miellyttää.
Yritä vaan järkeillä se pois. Mulla tuota samaa, johtunee siitä kun äiti aina moitti kaikki mun tekemiset, ja oli itse kauhea jännittäjä.