Haluaisin parisuhteen, mutta en jaksaisi sukuvierailuja ja muita hankaluuksia

Kun matkaa sukulaisiin on tuhat kilometriä, niin ei tarvitse edes miettiä tuollaisia.

Meillä ei ole tollasta ongelmaa. Mies vierailee omilla sukulaisillaan silloin kun haluaa ja minä omillani. Jos jompaa kumpaa huvittaa niin voi lähteä toisen mukaan, mutta harvemmin lähdetään. Jos olisi lapsia niin olisi varmaan eri tilanne.

Mullakin on sukulaiset yli 500 km päässä. Äitiä olen tavannut viimeksi kolmisen vuotta sitten, isää lapsena. 

Aikuisena olossa on parasta se, että ihan itse voi päättää mitä tekee tai on tekemättä.

Kyllä varmasti pääsisit tämän kuvitteellisen seurustelukumppaninkin kanssa johonkin kompromissiin sukuvierailuista. Ei kenenkään mökille ole mikään pakko juuri juhannuksena tunkea, mies menköön sitten vaikka yksinään. Käytte vaikka näillä kuvitteellisilla sukulaisilla kahvilla jos asuvat lähempänä tai kutsuisitte kylään teille, jos eivät jaksa tulla niin vielä parempi. Varsinkin sitten jos olisi lapsia, niin itse ainakin kutsuisin meillepäin enkä lähtisi lapsen kanssa ajelemaan mihinkään korpikuusenkannonalle.

Ei ole niin laajaa sukua että olisi tuota ongelmaa. Miehen sisko pitää kaikki juhlat perheensä kanssa. Ilmeisesti oma veli ei kuulu perheeseen. Välillä tuntuu siltä.

Teet niinkuin meidän äiti. Kiellät jyrkästi puolisoa käymästä sukulaisillaan, kiukuttelet viikon jos edes vihjataan että oltaisiin yhteyksissä. Jos puoliso on ollut yhteydessä niin myös kiukuttelua.

Kun olet tarpeeksi kiukutellut, niin kukaan ei vieraile. Ennenpitkää puolisokin ärsyyntyy jatkuvaan kiukutteluun ja eristämiseen ja ottaa eron, jolloin pääset siitä puolisostakin.

Tee kuten palstan Sirkka-Liisa. Hakeudu tarkoituksella jyrkkiä arvoja (Farmer's Only) kannattavan miehen tykö. Todennäköisesti suvun muutkin naiset pitää vierailun ajan suunsa kiinni ja voit hyvillä mielin palata kotia.

No mutta enhän minä mene edes omille sukulaisille jos fiilistä ei ole, joten samoin toimin miehen sukulaisten kanssa.

Yleensä en mene jouluna, koska en jaksa heidän perinteitään. Lasten synttäreillä (miehen sisko) voin käydä, koska ne ovat yleensä nopeasti ohi. Mutta harvoin käydään ihan vain muuten vaan.. en edes muista milloin ikinä?

Vierailija kirjoitti:

Kun matkaa sukulaisiin on tuhat kilometriä, niin ei tarvitse edes miettiä tuollaisia.

Eikä tarvitse vaikka asuvat vain 20 km päässä, emme ole heihin yhteydessä olleet kohta 10 vuoteen. On ihanaa omaa aikaa.  Juhannuksen vietimme keskenämme kotona ja kaikki naapuritkin olivat jossain riennoissa (5 talon kuja), on hiljaista ja rentouttavaa.

Minä ja puolisoni käymme lähes aina erikseen sukulaisillamme. Kyllä me toimeen tulemme kaikki, ei siinä mitään. Mutta en ymmärrä miksi miehen pitäisi tulla istumaan ja kuuntelemaan vaikka minun ja äitini juttuja. Joulut ja juhannukset meillä kaikki viettää oman väen kesken ja korkeintaan muutaman tunnin kyläillen toisten luona jos niin haluaa. Ei ikinä ole mistään mökkijutuista tarvinnut riidellä.

Mun kanssa ei suhteessa tuollaisia vaaroja olisi. Täysi-ikäistyttyäni en ole esitellyt miesystäviä edes vanhemmilleni ja toivon myös kumppanini hoitavan sukuloinnin ja kaveritoiminnot keskenään. Yhteinen aika on ihan minun ja kumppanin yhdessäoloa. Monelle miesystävälle tämä on ollut ongelma, kun haluaisivat sukuloida ja harrastaa vierailuja pariskunnittain jne. N35

Ap tyylisen ajattelun vuoksi menetin parhaan ystäväni. Hänen uusi miehensä ei ole kiinnostunut tutustumaan vaimonsa sukuun tai ystäviin.

Onneksi minulla on muitakin ystäviä ja sukua, mutta pidän miestä outona, sivistymättömänä tollona. Ymmärtäisin jos hän olisi yrittänyt tutustua ja olisi todettu, että emme tule toimeen, mutta kun emme ole tutustuneet.

En olisi noin rajoittuneen ihmisen kanssa yhdessä. Kyllähän tuo kertoo jollain tavoin vinksahtaneesta luonteesta, ettei edes yritä tutustua uusiin ihmisiin. Ja toki olettaa, että vaimon pitää kuitenkin hänen sukuunsa tutustua. Sivistymätön moukka.