Lue keskustelun säännöt.
Minun Tyttöni
02.10.2010 |
Siitä on 19v. nyt kun tyttöni syntyi.
Hän kuoli kolmen kuukauden ikäisenä kätkyt kuolemalla. Kaksi vuotta sitten olin kolarissa jonka jälkeen minulle kerrottiin etten enää kävele. Olen koko ikäni urheillut enkä antanut periksi ja tänään kävelen lähes normaalisti.
Minulla on paljon kipuja ja liikkuminen monesti vaikeaa.
Ongelma on kuitenkin etten vieläkään hyväksy tyttöni menetystä.
Omat kivut siedän ja siihen liittyvät ongelmat mutta miksi Jumala kohtelee näin kovaa en ymmärrä.
t.elämää rakastava mies 42v.
Kommentit (5)
Tiedän sen itsekin omasta kokemuksesta. Helppoahan tästä sivusta on sanoa, mutta koita ajatella, että näet tyttäresi vielä. Hän varmasti odottaa sinua rajan takana ja tälläkin hetkellä katsoo isänsä perään. Et ole menettänyt häntä; hänen aikansa oli tarkoitettukin lyhyeksi täällä maan päällä. Hän on vain muuttanut olomuotoa ja on nyt Sinun oma pikkuenkelisi, jos vain sinulla on tahtoa nähdä ja uskoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina ollut positiivinen ja yrittänyt elää oikein.
Pysähdyn tiellä kun näen apua tarvitsevan ihmisen.
Autan ystäviäni työn saannissa ja siihen liittyvissä asioissa.
Vieläkään en ymmärrä kuinka saan kokea kaiken tämän oikeasti kovan tilanteen. Tiedän että pääni kestää paljon mutta pelkään koska minulla minulla on uusi pieni 2v. tyttö ja jos pääni ei jaksakkaan tätä kipua......
Outoa omalle kohdalle on että uskoni ei horju.
Koskaan en ole ulkoisesti ollut ns. uskovainen mutta....
Jumalaa ei ole OLEMASSAKAAN jos OLISI ni hän ei rankaisisi ihmisiä näin, henkilökohtaista vihaa yksittäiselle ihmiselle! Varsinkaan pienelle joka ei ole koskaan tehnytkään syntiä..
Ja ap en tiedä mitäolet kokenut mutta äitinä surusi tuskasi olisi maata kaatava, tsemppiä!!
Tänään on taas tyttöni syntymäpäivä ja tunteet pinnassa. Olen kertonut pojalleni että sisko on enkeli ja tyttärelleni 2v. tulen kertomaan saman.
Itsekkin jo uskon että tyttöni puhuu puolestani yläkerrassa. Siksi osittain oli vaikeaa käsittää kun kolarin jälkeen en ole enää entiselläni.
Tosin lääkärit sanoivat että olin suojelus enkeleiden super suosikki koska en halvaantunut täysin tahi kuollut.
Joka tapauksessa nautin elosta vaikka se sattuukin kovaa näin välillä.1
mutta Jumala ei koettele meitä pahalla. Aika ja sattuma vaan kohtaavat kaikkia. Tsemppiä sulle jatkossa. Nimimerkkisi kertoo kuitenkin että rakastat elämää.