Kolmekymppisen murheet

Tää on kyllä väärä paikka kysellä apuja mutta kokeilen nyt kuitenkin. Oon kolmekymppinen nainen, muuttanut aikoinaan maalta kaupunkiin opiskelujen ja puolison perässä. Nyt vaan on suunta elämältä hukassa. Työelämässä on ongelmaa jaksamisen kanssa (hoitoala), parisuhde on ottanut vuosien varrella osumaa puolison uskottomuudesta ja ollaan kovin erilaisia persoonia. Lapsia ei ole enkä uskalla niistä haaveillakaan, toivun keskivaikeasta masennuksesta ja käyn terapiassa kerran viikossa. En hahmota omia arvojani koska olen suvuista joissa kristilliset arvot on olleet isossa roolissa, ne ei vaan oikein istu tähän päivään ja ikäiseni elämään.
Miten ootte selvinneet kolmenkympin kriisistä? Tuntuu että on vähän kaikilla elämän osa-alueilla hukassa. On aika vähän ystäviä tai ihmisiä joille voisi näistä avautua ja se tekee yksinäiseksi.