Voiko tunnetasolla teiniksi jäänyt kasvaa ja MITEN

Onko kellään kertoa kokemuksia siitä onko tunnetasolla teiniksi jääneen ihmisen mahdollista kasvaa vielä aikuisiällä? Alan olla melko uupunut parisuhteeseen josta puuttuu avoin keskusteluyhteys. Suhteessa 90% minä tuen ja olen kiinnostunut toisen hyvinvoinnista/ tunteista/ jaksamisesta. Miehellä ei vaikuta koskaan edes käyvän mielessä että minä saattaisin myös olla joskus väsynyt/ kaipaisin helliä sanoja/ tekoja tai edes kysymystä "kuinka voit". Kun kerron avoimesti mitä kaipaisin häneltä, hän suuttuu oitis ja kääntää asiat niin että minä vaadin kuninkaallista kohtelua, olen hankala ja haluan huvikseni haastaa riitaa. Kuulema hänen mielestään imuroinkin toisinaan vain siksi että pääsisin nalkuttamaan. Tämän lauseen kuultuani aloin todella kyseenalaistamaan sen, tunteeko hän tai rakastaako minua enää lainkaan jos kerran pitää minua tyyppinä joka siivoaa yhteistä kotia ihan vain jotta pääsisi kettuilemaan sillä toiselle... Hän on todella huono ottamaan vastuuta, kääntää kaiken jonkun tai jonkin muun syyksi. Kun hän esimerkiksi unohti laittaa parkkikiekon ja sai parkkisakon, hän syytti siitä minua, koska minulla oli kuulema ollut niin kiire lapsen kanssa ulos autosta(?). Hän on raivoherkkä ja saattaa huutaa minulle julkisilla paikoilla tai sanoa esim vanhempieni kuullen "oletko sinä ihan tyhmä" tms. Hän ei kestä kritiikkiä mutta kertoo minulle usein että meidän parisuhteen ainoa ongelma olen minä.

Kun avaudun hänelle omista mietteistäni, liittyen vaikean lapsuuteni käsittelyyn tai vaikka omiin epävarmuuksiini tai mihin tahansa mikä ei kuitenkaan liity häneen, hän suuttuu siitäkin. Jos en vatvoisi ongelmia niitä ei kuulema olisi. Tuntuu ikävältä ettei minulla ole kumppania joka haluaisi ymmärtää ja olla vaikka vain läsnä arjessa myös silloin kun minulla ei ole kaikki aurinkoisesti.

Saako tällaista tyyppiä mitenkään heräteltyä?