miten teidän pienet lapset suhtautui muuttoon?

paljon uutta tutkittavaa :)

olivat silloin reilu 3v ja toinen vajaa 2v. Aika kivuttomasti.



Nyt jännittää enemmän kun tulossa pari muuttoa vuoden sisälläå ja ikää lapsilla jo 6v ja reilu 4v

muuttoautoa, ja muistaa sen edelleen, ikää nyt 10v. Eivät ole reagoineet mitenkään ihmeellisesti muuttoihin, ovat tietysti olleet innoissaan uudesta kodista, omasta huoneesta jne. 5-vuotias oli jo vähän harmissaan kun jäi kaverit rivitalopihaan.

ollut mitään ongelmia muuttaessa? Unet häiriintynyt jne?

ei ole mitään ongelmia ilmaantunut.



Lapset saattavat ajatella asioista hyvin eri tavalla kuin aikuiset. Meillä esim. vajaa kolmevuotias oli etukäteen kovasti huolestunut muutosta ja syyksi selvisi se, että hän ajatteli kaikkien meidän tavaroidemme jäävän vanhaan kotiin - siis myös hänen lelujensa yms. Kun tuo murhe oikaistiin, muutosta tuli mieluisa. :)

Meillä on muutto edessä marraskuun lopussa, lapsi 2v ja toinen syntyy joulukuussa. Miten teillä pienet lapset on suhtautuneet uuteen kotiin? Viimeksi kun muutettiin lapsi oli pieni vauva eikä varmasti edes huomannut muuttoa. Muutamme rivitalosta omakotitaloon.

Kun me viimeks muutettiin niin meidän kuopus oli 2,5 vuotta. Niin pieni, mutta innoissaan siitä että sai oman huoneen mitä sillä ei ollut aikaisemmin ollut.

Isä oli kapiainen, ja koko ajan muutettiin. Lapset todellakin jännittävät hassuja asioita. Muistan kun muutettiin ulkomaille mua eniten pelotti se, puhutaanko me kotonakin englantia ;)

ei ole mitään ongelmia ilmaantunut. Lapset saattavat ajatella asioista hyvin eri tavalla kuin aikuiset. Meillä esim. vajaa kolmevuotias oli etukäteen kovasti huolestunut muutosta ja syyksi selvisi se, että hän ajatteli kaikkien meidän tavaroidemme jäävän vanhaan kotiin - siis myös hänen lelujensa yms. Kun tuo murhe oikaistiin, muutosta tuli mieluisa. :)

tuskin huomasi muuttoa, kun tavarat oli kutienkin tutut. Ja oli hauskaa kun oli tilaa juosta enemmän kuin ennen.

Lapselle on aina ollut (ja on yhä) rutiinit tärkeät eli johtunee siitä. Kaikki uudet tilanteet ovat hetkellisesti vaikeita vaikka niihin sitten lähes heti suhtautuukin hyvin positiivisesti. Ei ole missään nimessä pelokas lapsi mutta esim. kun pienempänä kesäkengistä siirryttiin syyskenkiin niin jo se aiheutti ison huudon (ensimmäisen kerran kun siirryttiin) kun kengät olivat lapsen mielestä väärät. Voi siis vaan kuvitella miten lapsi suhtautui muuttoon...



Jälkikäteen tuntuu että nopeasti ne ongelmat hävisivät mutta silloin tuntui pahalta. Uniongelmia kesti kaksi viikkoa. Katkonaisia öitä, itkuisuutta, pimeys pelotti, vanhempien piti nukuttaa, lapsi halusi kokoajan vanhempien sänkyyn. Aikaisemmin ei siis ollut näitä ongelmia (ja yöt olivat olleet katkottomia siitä lähtien kun lapsi oli 9kk). Päivisin lapsi oli täysin kiinni minussa ja en saanut kadota hetkeksikään näkyvistä. Kukaan muu ei kelvannut.



Meillä oli haasteellista vielä se että vanha koti jäi vain 500m päähän uudesta ja se sijaitsi esim. kauppareissun ja puistoreissun varrella. Ensimmäisen viikon lapsi pyrki systemaattisesti vanhaan kotiinsa ja sai itkukohtauksen kun ei päässyt. Sen jälkeenkin puhui vielä kuukauden vanhasta kodista (kuinka haluaisi olla siellä ja uusi koti on tyhmä). Kun muutosta oli 4kk niin lapsi ei selkeästi enää muistanut vanhaa kotiaan.



Mitä tekisin uudelleen on se että ottaisin pienenkin lapsen paljon enemmän kaikkiin käytännön asioihin mukaan. Olin itse tuolloin kotiäitinä ja lapsi siis päivät kotona kanssani. Aina lapsen päikkäreiden aikaan tein hervottomasti raivaustöitä. Meillä oli alussa uuden asunnon olohuoneessa 86 isoa muuttolaatikollista erikorkuisissa kasoissa. Tyhjensin niitä hirveällä vimmalla ja sisustin asuntoa + siirtelin huonekaluja kun lapsi nukkui. Se oli tietenkin tehokasta mutta ymmärrän nyt kuinka pelottavaa lapsesta varmasti oli kun herätessään hän totesi että asunnossa näytti taas erilaiselta kuin ennen nukkumaanmenoa. Olisi vienyt enemmän aikaa - kyllä - mutta olisi ehkä ollut lapselle helpompaa jos olisi saanut pyöriä jaloissa ja nähdä muutoksen tapahtuvan.

maasta toiseen ja ihan eri kulttuuriin.

Ok-talosta vielä kerrostaloon. Oli vain innoissasan kaikesta uudesta.



SEuraavan kerran muutettiin 2v päästä ja taas ihan eri kultturiin. Tuolloinen 2½v vuoden puhui, että muutetaan takaisin kotiin. Muuten ei ole mitään ihmeellistä ollut. Nyt jo tottuneita muuttajia.



Vanhemmat lapset muuttaneet maasta toiseen nyt 6 kertaa, kohta yksi lisää, kuopus kerran vähemmän.



Tämä on ihan normaalia heille. Heidän ystävänsä elävät samanlaista elämää.

tyttö oli hiukka alle 3v. Käytiin yhdessä uudessa kodissa pari kertaa remontoimassa, tutustuttiin hänen tulevaan huoneeseensa. Muuttopäivänä tyttö oli hoidossa, mutta laitettiin hänen huoneensa kuntoon ihan ekana, eli oma huone oli kunnossa kun tyttö iltapäivällä tuli uuteen kotiin.



Ekan viikon aikana taisi tulla toisinaan meidän väliin yöllä nukkumaan, muuten meni hienosti. Oli siis aina nukkunut yksin omassa huoneessaan jo edellisessä kodissa.

kun muutettiin, eli ei siis kovin hyvin mennyt. poika kaksi vuotta pienempi, ja hyvin meni häneltä.