Lue keskustelun säännöt.
tietääkö joku missä liikkuu lääketieteen alan aloittelevien tutkijoiden palkat?
Kommentit (14)
Niin ja harva saa oikeaa palkkaa. Moni on apurahalla kokonaan tai osan vuodesta. Se on silloin n. 1400-1600 euroa/kk - MELA-maksut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olette alanne ja ammattinne valinneet. Teillä olisi ollut mahdollisuus valita myös isopalkkaisempi työ, mutta otitte sen mitä otitte.
Eikä yleesnä puhuta yhdestä vuodesta vaan hyvällä säkällä vuosista. Ja valittaa ei saa, sillä tieteen palolla tulee sinun elämän!
Palkkaa saattaa saada, ainakin hetken tai osittain, jos on runsaasti ulkopuolista rahoitusta. Ja silloinkin proffat mieluusti pudottavat sinut apurahalle hyvin pian.
Siinä sitten akateemisesti porskutellaan alle 1500 eurolla per kuukausi.
lääketieteenalan vjatko-opiskelijoista moni ei ole tutkijanvakanssilla vaan lääkärin. He tekevät siis väikkäriä erikoistumisopintojensa ja lääkärintyönsä ohessa. Näillä ei ole jatko-opiskelijan palkka vaan erikoistuvan lääkärin palkka. Se on isompi.
kukaan matalapalkkainen saisi vinkua palkastaan, koska itsepä on alansa valinnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä yleesnä puhuta yhdestä vuodesta vaan hyvällä säkällä vuosista. Ja valittaa ei saa, sillä tieteen palolla tulee sinun elämän!
Palkkaa saattaa saada, ainakin hetken tai osittain, jos on runsaasti ulkopuolista rahoitusta. Ja silloinkin proffat mieluusti pudottavat sinut apurahalle hyvin pian.
Siinä sitten akateemisesti porskutellaan alle 1500 eurolla per kuukausi.
Hyvä ihminen, vaihda alaa isompipalkkaisempaan sen sijaan että mariset ja kiukuttelet. Sillä systeemillä sun palkkas ei ainakaan nouse.
kukaan matalapalkkainen saisi vinkua palkastaan, koska itsepä on alansa valinnut.
Mutta kun ongelmahan on se, että kaikista ei ole isopalkkaisiin töihin, koska ne ovat useimmiten hyvin vaativia. Mutta jos ei viitsi yrittää tai jos on valinnut omasta halustaan pienipalkkaisen alan, niin tosiaan on ihan turha valittaa niin kauan, kun ei viitsi edes yrittää mitään parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itse asiassa kitissyt. Vastasin vain kysymykseen. Enkä edes puhunut omasta puolestani, vain useimpien työkavereitteni, joitten paskapalkkaa ja apurahavuosia seurasin läheltä.
Itse olin onnellisemmassa asemassa ja sain neuvoteltua suht mukavan palkan ja ilmaisen puhelimen + puhelut kuudeksi vuodeksi (osaan olla tiukka!), ja otin kaiken irti akateemisesta vapaudesta. Etätöitä kotona (lomaa) noin kolmasosa vuodesta, aina mahdollisuus jäädä kotiin kun lapset olivat sairaana (kertaakaan ei kukaan kysellyt sairauslomatodistuksia), ei ollut kellokorttia, kukaan ei vahtinut missä olet ja missä menet ja milloin (tietty työt piti hoitaa). Ei ylitöitä, tajuttoman mukavat työkaverit, parin tunnin lounas- ja kahvitauot työpäivän aikana.
Ja sai omavalintaisesti valita ne viikon parin konferenssireissut maailmalle, pari kertaa vuodessa. Mitä kauemmas sen parempi! Tuli sitten työnantajan kustannuksella kierrettyä Aussilat, Singaporet, Thaimaat, Jenkkilät, Kiinat, Meksikot jne Euroopasta puhumattakaan. Posteri seinälle tai vartin oral presentation toivat mukanaan viikon tai parin "loman", ilmaiset hotellit, lounaat ja dinnerit. Ou jee, ja parhaimmat kaverikollegat mukana reissussa.
Kaiken tämän kestin suht avuttomalla noin kolmen tonnin kk-palkalla kun lapset olivat tarhaikäisiä. Sitten siirryin oikeisiin töihin. Nyt vuositulot n. 70 000 euroa, mutta poissa on akateeminen vapaus.
ps. en ole lääkäri
Itse olette alanne ja ammattinne valinneet. Teillä olisi ollut mahdollisuus valita myös isopalkkaisempi työ, mutta otitte sen mitä otitte.
Kunhan kommentoin tilannetta missä niin monet yliopistotutkijat oikeasti elävät.
Eikä yleesnä puhuta yhdestä vuodesta vaan hyvällä säkällä vuosista. Ja valittaa ei saa, sillä tieteen palolla tulee sinun elämän!
Palkkaa saattaa saada, ainakin hetken tai osittain, jos on runsaasti ulkopuolista rahoitusta. Ja silloinkin proffat mieluusti pudottavat sinut apurahalle hyvin pian.
Siinä sitten akateemisesti porskutellaan alle 1500 eurolla per kuukausi.
Hyvä ihminen, vaihda alaa isompipalkkaisempaan sen sijaan että mariset ja kiukuttelet. Sillä systeemillä sun palkkas ei ainakaan nouse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kuka parikymppinen oikeasti tietää työelämän realiteetit opintojaan aloitellessaan. En ainakaan minä. Ja niinhän siinä kävi, että toimittuani joitakin vuosia pätkätutkijana täysin riistapalkalla päätin lähteä takaisin koulunpenkille. Kalliiksi tulee niin minulle kuin yhteiskunnallekkin. Tämä koskee siis biotieteilijöitä, lääkärithän voi aina vaihtaa tutkimuksen praktiikkaan. Tällä menolla Suomesta loppuu pian tutkimus, ainakin kovatasoinen, kokonaan. Eli, pointtini on, että kyllä saa vähän marista ja pitääkin, jotta tämä turhien tutkijoiden koulutus saadaan loppumaan!
Siis kuka parikymppinen oikeasti tietää työelämän realiteetit opintojaan aloitellessaan. En ainakaan minä. Ja niinhän siinä kävi, että toimittuani joitakin vuosia pätkätutkijana täysin riistapalkalla päätin lähteä takaisin koulunpenkille. Kalliiksi tulee niin minulle kuin yhteiskunnallekkin. Tämä koskee siis biotieteilijöitä, lääkärithän voi aina vaihtaa tutkimuksen praktiikkaan. Tällä menolla Suomesta loppuu pian tutkimus, ainakin kovatasoinen, kokonaan. Eli, pointtini on, että kyllä saa vähän marista ja pitääkin, jotta tämä turhien tutkijoiden koulutus saadaan loppumaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itse asiassa kitissyt. Vastasin vain kysymykseen. Enkä edes puhunut omasta puolestani, vain useimpien työkavereitteni, joitten paskapalkkaa ja apurahavuosia seurasin läheltä.
Itse olin onnellisemmassa asemassa ja sain neuvoteltua suht mukavan palkan ja ilmaisen puhelimen + puhelut kuudeksi vuodeksi (osaan olla tiukka!), ja otin kaiken irti akateemisesta vapaudesta. Etätöitä kotona (lomaa) noin kolmasosa vuodesta, aina mahdollisuus jäädä kotiin kun lapset olivat sairaana (kertaakaan ei kukaan kysellyt sairauslomatodistuksia), ei ollut kellokorttia, kukaan ei vahtinut missä olet ja missä menet ja milloin (tietty työt piti hoitaa). Ei ylitöitä, tajuttoman mukavat työkaverit, parin tunnin lounas- ja kahvitauot työpäivän aikana.
Ja sai omavalintaisesti valita ne viikon parin konferenssireissut maailmalle, pari kertaa vuodessa. Mitä kauemmas sen parempi! Tuli sitten työnantajan kustannuksella kierrettyä Aussilat, Singaporet, Thaimaat, Jenkkilät, Kiinat, Meksikot jne Euroopasta puhumattakaan. Posteri seinälle tai vartin oral presentation toivat mukanaan viikon tai parin "loman", ilmaiset hotellit, lounaat ja dinnerit. Ou jee, ja parhaimmat kaverikollegat mukana reissussa.
Kaiken tämän kestin suht avuttomalla noin kolmen tonnin kk-palkalla kun lapset olivat tarhaikäisiä. Sitten siirryin oikeisiin töihin. Nyt vuositulot n. 70 000 euroa, mutta poissa on akateeminen vapaus.
ps. en ole lääkäri
Itse olette alanne ja ammattinne valinneet. Teillä olisi ollut mahdollisuus valita myös isopalkkaisempi työ, mutta otitte sen mitä otitte.
ja saitko palkkaa koko väitöskirjan tekoajan? Ja oliko se kolmas. Tiedän, että tutkija voi saada OIKEATA PALKKAA. Tai olla apurahalla. En ihan tietämätön ole.
Kunhan kommentoin tilannetta missä niin monet yliopistotutkijat oikeasti elävät.
Yliopistolla aloittelevien tutkijoiden palkat ovat vähän päälle 2000 €/ kk, ainakin reilusti alle 3000 €. Jopa siinä vaiheessa kun työkokemusta on 5-10 v. Kunnes väikkäri on valmis, olet vain aloitteleva kokelas ja palkka on suorastaan perseestä. Eikä väikkärikään takaa mitään, joten tervetuloa yliopistotutkijaksi. Pitkä koulutus ja huonompi palkka kuin keskivertosuomalaisella.