Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työpaikan ilmapiiristä
11.10.2010 |
Enpä ennen tajunnutkaan kuinka suurei merkitys työpaikan ilmapiirillä on viihtyvyyteen. Vaihdoin työpaikkaa ja nyt sen tajua. Ennen luulin tulevani hyvin toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, nyt huoman taas oppineeni paljon uutta itsestäni; en todellakaan tule. Tai tulen, sillä aikuisena ihmisenä en ala riidellä yms mistään mutta yleiseen viihtyvyyteen asia vaikuttaa. Työpaikaltani puuttuu sellainen avoin ilmapiiri jossa uskaltaa kysyä ja pyytää neuvoa. Joku toki auttaakin, mutta ne tietävämmät yleensä antavat nokkavahkon ja äreän vastauksen. Mitään ei suinkan sovi kyseenalaistaa (asia johon sorrun). Tuntuu että työpaikkani on unelma objektiivisesti katsoen, itse en saa jostain syystä tuntumaa. Millä ihmeellä saisin itseni asennoitumaan niin, etten anna muiden vaikuttaa mielialaani..? Kysymyksiä en enää esitä, haen tiedon jotain muuta kautta. En myöskään suuremmin ihmettele toimintatapoja, alan huomata kyynistyväni ja erakoituvani :-(
Kommentit (6)
Minä olin selliasessa avoimessa työpaikassa melkein kymmenen vuotta. Toki sielläkin oli omat ongelmansa kuten tulospaineet oli hirveät, mutta ilmapiiri oli ystävällinen ja avulias. Vaihdoin hieman "perinteisempään" ja "hidastempoisempaan" firmaan, jossa työntekijät olivat keskinmäärin vanhempia. Ja mikä ero! Ilmapiiri oli juuri sellainen nokitteleva, arvaamaton ja äreä. Oma-aloitteisuus lytättiin nopeasti ja tehtiin selväksi, että täällä pitää pysyä omassa lokerossaan, kun edellisessä työpaikassa oli vastuuta saanut ottaa aina niin paljon kuin haluaa. Aloin voida todella pahoin pikkuhiljaa. Muutuin aremmaksi ja varovaisemmaksi, ilo työympäristöstä katosi. Onneksi pääsin äitiyslomalle, koska en olisi siellä enää vuotta kestänyt. Nyt olen palannut töihin äitiysloman ja lyhyen hoitovapaan jälkeen... ja uuteen työpaikkaan. Sinne vanhaan palaaminen ei ollut vaihtoehto!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin selliasessa avoimessa työpaikassa melkein kymmenen vuotta. Toki sielläkin oli omat ongelmansa kuten tulospaineet oli hirveät, mutta ilmapiiri oli ystävällinen ja avulias. Vaihdoin hieman "perinteisempään" ja "hidastempoisempaan" firmaan, jossa työntekijät olivat keskinmäärin vanhempia. Ja mikä ero! Ilmapiiri oli juuri sellainen nokitteleva, arvaamaton ja äreä. Oma-aloitteisuus lytättiin nopeasti ja tehtiin selväksi, että täällä pitää pysyä omassa lokerossaan, kun edellisessä työpaikassa oli vastuuta saanut ottaa aina niin paljon kuin haluaa. Aloin voida todella pahoin pikkuhiljaa. Muutuin aremmaksi ja varovaisemmaksi, ilo työympäristöstä katosi. Onneksi pääsin äitiyslomalle, koska en olisi siellä enää vuotta kestänyt. Nyt olen palannut töihin äitiysloman ja lyhyen hoitovapaan jälkeen... ja uuteen työpaikkaan. Sinne vanhaan palaaminen ei ollut vaihtoehto!
Juurikin tuollaista meillä on. Ja eron huomaa, kun nyt vertaan edelliseen työpaikkaani. Siellä oli moni asia ehkä huonommin, mutta jostain syystä ihmiset muodostivat tiiviin rykelmän, joka puhalsi yhteen hiileen: Auttoi, neuvoi, ymmärsi eikä tuominnut.
Minä olin selliasessa avoimessa työpaikassa melkein kymmenen vuotta. Toki sielläkin oli omat ongelmansa kuten tulospaineet oli hirveät, mutta ilmapiiri oli ystävällinen ja avulias. Vaihdoin hieman "perinteisempään" ja "hidastempoisempaan" firmaan, jossa työntekijät olivat keskinmäärin vanhempia. Ja mikä ero! Ilmapiiri oli juuri sellainen nokitteleva, arvaamaton ja äreä. Oma-aloitteisuus lytättiin nopeasti ja tehtiin selväksi, että täällä pitää pysyä omassa lokerossaan, kun edellisessä työpaikassa oli vastuuta saanut ottaa aina niin paljon kuin haluaa. Aloin voida todella pahoin pikkuhiljaa. Muutuin aremmaksi ja varovaisemmaksi, ilo työympäristöstä katosi. Onneksi pääsin äitiyslomalle, koska en olisi siellä enää vuotta kestänyt. Nyt olen palannut töihin äitiysloman ja lyhyen hoitovapaan jälkeen... ja uuteen työpaikkaan. Sinne vanhaan palaaminen ei ollut vaihtoehto!
[/quote]
Juurikin tuollaista meillä on. Ja eron huomaa, kun nyt vertaan edelliseen työpaikkaani. Siellä oli moni asia ehkä huonommin, mutta jostain syystä ihmiset muodostivat tiiviin rykelmän, joka puhalsi yhteen hiileen: Auttoi, neuvoi, ymmärsi eikä tuominnut.
Luulin pääseväni helpompaan duuniin, mutta kun työn ilo katosi, oli homma tosi nihkeetä. Nyt olen hoitovapaalla enkä meinaa palata tuonne.
Uuden työpaikan myötä on kadonnut se ilo, mitä ennen koin. Oikein odotin vkonlopun jälkeen töihin pääsyä :-( Nykyään lähinnä ketuttaa ja ahdistaa.
ap
Alue: Aihe vapaa
työpaikassani yli 20 vuotta on juuri avoin, ystävällinen ja huumoripitoinen työilmapiiri.