Poltin 2 vuotta salaa äidiltäni. Äiti ei itse polta, eikä silti

eikä todella mikään valistus mennyt perille.

Nyt en ole 5 vuoteen polttanut mutta tiedän että jos juhlissa annan itselleni luvan ottaa tupakan niin se on taas siinä sitten. Eli reseptoriaktivaatio aivoissa tapahtuu vuosia lopettamisen jälkeenkin. Tästä olisi joku voinut valistaa eikä lässyttää "kuinka se haiseekin niin pahalle ja rahaa kuluu".

mutta kaksi vuotta poltin salaa, ilman että vanhempi huomasi mitään

ja viimeisinä vuosina yli askin päivässä. Kun tulin raskaaksi niin lopetin. Ei ollut edes vaikeaa lopettaa, itse asiassa yllätyin miten helppoa se oli. No olihan mulla hyvä syy lopettaa ja motivaatio kova. Nyt vauva on 6kk ja olen ratkennut tupakalle useamman kerran! Kaikki lähti siitä kun mieheni siivosi autotallia ja kehui että oli löytänyt vanhan takin taskusta puolikkaan askin tupakkia, olivat reilusti yli vuoden vanhoja rutikuivia tupakoita.



No mullahan rupesi ne röökit siellä oikein polttamaan persettä ja ei siihen tarvinnut kuin yksi hankala päivä vauvan kanssa kun illasta tytön mentyä nukkumaan repsahdin. Meni hermot kun kuuntelin huutoa ja kitinää koko päivän ja ite olin kans tosi väsy. Silloin aattelin et poltan vain silloin kun tyttö käy nukkumaan illalla ja nyt mun päivät on taas sellasia et kyttään kelloa millon pääsee ilalla röökille.. Kyllä vituttaa...ei se auta kun ottaa taas itteensä niskasta kiinni ja viheltää homma poikki. On se vaan vittumainen tapa tuo tupakointi. Missään nimessä en halua että pienen tyttäreni vaatteet haisevat tupakalle tms.

fyysiseti lopettaminen ei aiheuttanut mitään oireita mutta se ikuinen henkinen koukku ;(

nr 2