Oletteko muut pärjänneet elämässä ilman kunnianhimoa ja kilpailuviettiä?
Minä olen. Kunnianhimoiset ihmiset ovat niitä, jotka eivät lahjoillaan pärjää ilman ponnistelua. Kilpailuhenkiset pärjäävät vain kyynärpäätaktiikalla ja ponnistamalla ylöspäin vaikka toisen silmäkuopasta.
Ilman noita piirteitä olen valmistunut akateemiseen ammattiin ja tehnyt hyväpalkkaista työtä nyt eläkeikääni asti.
Nytkin nautin keskipalkkaa huomattavasti suuremmasta eläkkeestä. Golfaan ja purjehdin ja ajelen välillä Honda Gold Wing-mopolla kesäasuntojeni välejä. Ilman stressiä ja tarpeetonta voitonhimoa.
Kommentit (19)
Ei mitään kunnianhimoa, kateutta tai kilpailua.
Ehkä juuri siksi voin henkisesti hyvin ja olen onnistunut ihmissuhteissani.
Ihan betamiehenä mennään ja diskuteeraten työpaikoilla, suhteissa. Näin on hyvä.
Helposti. Mihin niitä tavallisessa elämässä tarvitsisi?
Ap valehtelee eikä hänellä ole mitään käsitystä siitä, mitä on kunnianhimo. Jos ihmisellä ei ole lainkaan kunnianhimoa, hän ei todellakaan opiskele tavoitteellisesti vuosikausia saavuttaakseen yliopistotutkinnon. Hän menee sieltä missä aita on matalin tai mieluiten sieltä, missä ei ole aitaa ollenkaan. Hän ei myöskään saavuta juuri mitään, koska ei ole kunnianhimoa tehdä töitä asioiden eteen.
Ap:n aloitus on huvittavaa kyllä malliesimerkki kilpailuviestistä. Pitää erikseen korostaa saavutuksiaan ja sitä, että ne ovat parempia kuin keskimäärin :D Juuri tuota on kilpailuvietti. Vähän pitää kaiken olla paremmin kuin muilla.
Miksi pitäisi himoita kunniaa tai mitään muutakaan? Tai vertailla itseään muihin?
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi himoita kunniaa tai mitään muutakaan? Tai vertailla itseään muihin?
Kunnianhimo on eri asia kuin kunnian himoitseminen. Kunnianhimo on enemmänkin päämäärätietoisuutta ja tavoitteellisuutta, ei niinkään maineen ja mammonan halajamista, jota ap:lla selkeästi on. Kuten hänellä on myös vahva tarve verrata itseään muihin.
En tee kunnialla ja asemalla mitään. Kunhan palkka on sellainen, että sillä pärjää hyvin ja saa jotain kivaa, vaikkei kaikkea kivaa saisikaan. Tämä on toteutunut.
Vierailija kirjoitti:
Ap valehtelee eikä hänellä ole mitään käsitystä siitä, mitä on kunnianhimo. Jos ihmisellä ei ole lainkaan kunnianhimoa, hän ei todellakaan opiskele tavoitteellisesti vuosikausia saavuttaakseen yliopistotutkinnon. Hän menee sieltä missä aita on matalin tai mieluiten sieltä, missä ei ole aitaa ollenkaan. Hän ei myöskään saavuta juuri mitään, koska ei ole kunnianhimoa tehdä töitä asioiden eteen.
Mä oon inssiksi asti mennyt tyylillä lukematta läpi. Teknilliseen menin vielä mut siellä en käynyt edes kääntymässä kun töitä oli riittävästi muutenkin.
Töissä samalla tyylillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap valehtelee eikä hänellä ole mitään käsitystä siitä, mitä on kunnianhimo. Jos ihmisellä ei ole lainkaan kunnianhimoa, hän ei todellakaan opiskele tavoitteellisesti vuosikausia saavuttaakseen yliopistotutkinnon. Hän menee sieltä missä aita on matalin tai mieluiten sieltä, missä ei ole aitaa ollenkaan. Hän ei myöskään saavuta juuri mitään, koska ei ole kunnianhimoa tehdä töitä asioiden eteen.
Mä oon inssiksi asti mennyt tyylillä lukematta läpi. Teknilliseen menin vielä mut siellä en käynyt edes kääntymässä kun töitä oli riittävästi muutenkin.
Töissä samalla tyylillä.
Juu, mutta sinulla oli kunnianhimoa suorittaa tutkinto. Jos ei olisi ollut, et olisi kouluun vaivautunut, vaikka koulu menikin lukematta läpi.
Kyllä. Ei ole tarvetta lesoilla av-palstalla saavutuksillani. Toisin kuin....
Minusta on aina sanottu että minulla ei ole kunnianhimoa. Väärin. Minun tavoitteeni eivät vain ole samat kuin opettajilla, vanhemmilla ja suvulla. Se on ollut suuri rikos.
Kyllä olen. Kela elättää. Ihanan helppoa ja vaivatonta. Kaukana ap:n suorituskeskeisestä ja näyttämisenhaluisesta elämästä :)
No minulla meni kaikki koulut penkinalle ja työelämään siirtyminen otti melkein kymmenen vuotta vanhempien nurkissa möllöttäessä. Naisystävää ei ole ollut koskaan saati saati että olisi edes ketään pussannut, kun olen luovuttanut jo ennenkuin aloitan ihmisiin tutustumisen. Epäsosiaalinen ja tyhmä, kilpailuviettiä saati kunnianhimoa ei ole koskaan ollut, kuten ei itseluottamustakaan.
Eniten ärsyttää se että olen saanut kaiken tarvitsemani avun ja hyvän lapsuuden/nuoruuden. Kiusattu ei ole mitä nyt vähän nälvitty jatkuvasta erityisopetuksesta. Ei ole mitään diagnosoitua syytä mihin voisi turvautua ja selitellä sillä omaa epäonnistumista suurinpiirtein joka osa-alueella. Aloittaja ei edes tiedä mistä puhuu.
Elämästä voi päästä helpostikin läpi ilman kunnianhimoa ja kilpailuviettiä, jos on tarpeeksi älliä, niin päässä kuin yo-todistuksessakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap valehtelee eikä hänellä ole mitään käsitystä siitä, mitä on kunnianhimo. Jos ihmisellä ei ole lainkaan kunnianhimoa, hän ei todellakaan opiskele tavoitteellisesti vuosikausia saavuttaakseen yliopistotutkinnon. Hän menee sieltä missä aita on matalin tai mieluiten sieltä, missä ei ole aitaa ollenkaan. Hän ei myöskään saavuta juuri mitään, koska ei ole kunnianhimoa tehdä töitä asioiden eteen.
Mä oon inssiksi asti mennyt tyylillä lukematta läpi. Teknilliseen menin vielä mut siellä en käynyt edes kääntymässä kun töitä oli riittävästi muutenkin.
Töissä samalla tyylillä.
Työnjälki varmaan myös "samalla tyylillä".
Älykkäät ja lahjakkaat ihmiset voivat päästä elämässään läpi helpommin ja vähemmillä ponnisteluilla kuin lahjattomat tyhmät ihmiset.
Tätä asiaa vihervassarit eivät voi ymmärtää. Ei edes Li Andersson kuuden ällän yo. Varakkaan perheen jälkeläinen.
Surkea trolli!!!😂 By the way, pärjääminen ja menestyminen ovat kaksi eri asiaa.
Jotkut ovat syntyneet "kultalusikka suussa" ja menestyneet elämässään. Sitten on niitä, jotka ovat saavuttaneet saman vaikka lähtökohdat eivät ole olleet elämässä samanlaiset. "Hullu paljon töitä tekee, viisas pärjää vähemmällä".
Menestyjäksi pääsee, kun on muita fiksumpi. Ei siinä tarvitse kilpailla tai ponnistella.
Sääliä saa ilmaiseksi. Kateus pitää ansaita.
Turhien asioiden takia ei ihmisen kannata stressata. Elämä menee painollaan ja vain lopputulos ratkaisee!