Erilaisuuden hyväksyminen vaikeaa
Käytiin eilen miehen ja eskarilais ikäisen pojan kanssa jäätelö kioskilla.
Ennenkun lähdettiin poika halus laittaa helmi korut käsiin ja kaulakorun jossa pinkkejä kukkasia.
Noh oltiin siinä jätskikiskan tykönä ja katteltiin mitä jäätelöä otettaisiin. Keskustelin lapsen kanssa ja huomasin
että sivupöydässä istuva vanhempi yli buumeri iän ohittanut mies katto poikaani halveksuen. Siis huomasi käsi ja kaulakorut.
Onneksi lapsi ei ymmärrä tuollaista mutta ottaa päähän tuollainen aikuisten halveksunta. Lapsi on erityislapsi ja siis monesti saa katseita kun on hankala toimia "niinkuin normaalit kiltit lapset" kaupassakin usein saadaan vartija seuraamaan meitä. Jotenkin olen aivan suunnattoman sanaton ja surullinen..
Onko ketään muuta jolle näin olisi käynyt.. Ehkä tarvitsisin nyt tsemppiä ja vertaistukea
Kommentit (3)
Tsemppiä sinne sulle, teille.
Oma lapseni sai diagnoosinsa vasta aikuisiän kynnyksellä.
Lapsesi kerkeää saamaan tarvitsemaansa apua pitempään.
Vanhat homekorvat nyt eivät hyväksy mitään erinlaista. Meillä näitä vielä suvussa. Onneksi ovat poissa 10 vuoden sisällä, toivottavasti aikasempaan. Oman lapsen ja myös lapsenlapsen erityisyys ei ole yhtään avartanut sydäntä.
Sinä aikuisikäinen lapsi, aikuistu ja elä omaa elämääsi
Kyllä sinä itsekkin taidat olla omien asenteiden vanki.