Miksi joku joka on saanut opiskelupaikan ykköstoiveestaan

Osa hakee myös ulkomaille.

Osa hakee useampaan paikkaan ja odottaa sitä pääseekö sinne vielä parempaan paikkaan.

Kyllä moni ihan aidosti miettii. Esim. meidän lapsemme pääsi suoraan lukiosta papereilla yhteen vaikeimmista hakukohteista. Ei kuitenkaan ollut varma onko se lopulta hänen alansa (ei ollut koskaan mitään yhtä "unelma-ammattia"). Joten mietti ja lopulta ei ottanut paikkaa vastaan ja vietti välivuoden käyden armeijan ja tehden töitä. Seuraavana vuonna sitten päätyi hakemaan samaan paikkaan ja pääsi sitten sinne jälleen sisään. Nyt on onneksi tyytyväinen valintaansa.

Vierailija kirjoitti:

Osa hakee useampaan paikkaan ja odottaa sitä pääseekö sinne vielä parempaan paikkaan.

Nyt oli puhe ykköstoiveesta. Jos sinne pääsee niin sitten se on joko se tai ei mikään. Mitään muuta ei voi vastaanottaa.

Vaikka moni niin kuvitteleekin, se vaikeapääsyinenkään ykköstoive ei ole jokaiselle se "suuri unelma". Moni lukion päättävä on ihan oikeasti vähän hukassa siitä mitä elämältä haluaa ja mitä haluaisi opiskella. Se ei siitä muuksi muutu vaikka olisi tdistuksessa rivi älliä ja ovet auki minne vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa hakee useampaan paikkaan ja odottaa sitä pääseekö sinne vielä parempaan paikkaan.

Nyt oli puhe ykköstoiveesta. Jos sinne pääsee niin sitten se on joko se tai ei mikään. Mitään muuta ei voi vastaanottaa.

Ulkomaan haku on selitys. Jos hakee jollain stipendillä tms ja hakuprosessi on mutkikas ja lisäksi haku ajoittuu erilaisen lukukausien rytmityksen takia eri tavalla kuin Suomessa, on pakko odottaa. Lähipiirissä oli 2 v sitten samanlainen keissi kun esikoinen oli hakenut Wienin yliopistoon ja pääsi myös Suomessa ykkösvaihtoehtoonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa hakee useampaan paikkaan ja odottaa sitä pääseekö sinne vielä parempaan paikkaan.

Nyt oli puhe ykköstoiveesta. Jos sinne pääsee niin sitten se on joko se tai ei mikään. Mitään muuta ei voi vastaanottaa.

Niin, korkeakoulu. Mitä jos se unelmien paikka on vaikka ompelija, maatalous, eläintenhoitaja.

Minua on monesti ärsyttänyt miten media esittää asian ikäänkuin jokaisella nuorella olisi aina joku iso unelma jota kohden he pyrkivät. Ja että on itsestäänselvää että jokainen haluaa lääkäriksi, juristiksi tai vastaavaksi jos vain on hyvä todistus. Ei se niin mene. Moni nuori miettii epätoivoisesti että mitä elämältä haluaa ja se voi kirkastua joskus vasta aika pitkän ajan päästä. Silti on pakko hakea johonkin joka vuosi koska muuten on joku luuseri tai kelkasta pudonnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa hakee useampaan paikkaan ja odottaa sitä pääseekö sinne vielä parempaan paikkaan.

Nyt oli puhe ykköstoiveesta. Jos sinne pääsee niin sitten se on joko se tai ei mikään. Mitään muuta ei voi vastaanottaa.

Niin, korkeakoulu. Mitä jos se unelmien paikka on vaikka ompelija, maatalous, eläintenhoitaja.

Sitten kannattaa hakea suotaan niihin ja jättää muut väliin.

Ykköspaikka ei automaattisesti ole se selvääkin selvempi ykköstoive. Itse pohdiskelin valintaa kahden paikan välillä viimeisern asti. Toinen oli laitettu ykköseksi listassa ja toinen ei, koska kahta paikkaa ei saanut tietenkään ykköseksi laittaa. Olisin voinut yhtä hyvin laittaa paikat päinvastaiseen järjestykseen.

Eivät he hidasta mitään. Hakuprosessi valmistuu heinäkuussa.

Meillä on yo:lla paikka kauppakorkeasta mutta harkitsee vielä kun ei yhtään tiedä onko se kuitenkaan oma ala. Ensikertalaisuuden menetys vaikeuttaa nykyään alanvaihtoa aivan kohtuuttomasti.

Odottavat tuloksia ulkomailta.

Mun lapsi haki ja pääsi sekä kotimaahan että ulkomaille. Harkitsi sitä kotimaan paikkaa jonkin aikaa, myös sitä ottaisiko molemmat.

Jos on jo päässyt, ihminen voi ajatella paikan olevan turvattu ja tehdä muuta. Harvemmin ehkä ykköstoiveessa mutta aina ihmisissä on niitä, jotka sitten viittä vaille määräaikaa ryntäävät tekemään asioita.

Uutisissa oli arkkitehtuuriin hakenut joka myöhästyi jo pääsykokeista, kun oli aikatauluttanut tulonsa minuuteista riippuvaiseksi. Oli saanut ilmaisen valmennuskurssin bloggaamalla ja tietysti antoi haastattelun myöhästymisestään, mutta ei kuitenkaan varmistanut, että olisi ollut vaikka tuntia aiemmin valintakoepaikalla. Seurauksena kolmas välivuosi. Samanlaisia löytyy paikan vastaanottajista.

Mistä AP näkee, että kyse on juuri heistä, jotka eivät ole ottaneet vastaan ykköstoivettaan?

Monia syitä. Nuori ei ehkä tiedä, onko se ykköstoive edes se, mitä haluaa. Saattaa pohtia välivuotta. Ensikertailaisuuskiintiö tekee sen, ettei kannata ottaa paikkaa vastaan, jos ei ole aivan varma, onko se juuri oikea. Lisäksi hakijoiden joukossa on jo vakkarityössä olevia ja jopa perheellisiä, jotka miettivät, että saavatko opiskelu-työ-perhe-kuvion toimimaan.

Ja sitten on tällaisia kuin minä, jotka valitettavasti tekevät asiat viimetingassa.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka moni niin kuvitteleekin, se vaikeapääsyinenkään ykköstoive ei ole jokaiselle se "suuri unelma". Moni lukion päättävä on ihan oikeasti vähän hukassa siitä mitä elämältä haluaa ja mitä haluaisi opiskella. Se ei siitä muuksi muutu vaikka olisi tdistuksessa rivi älliä ja ovet auki minne vain.

Tämä. Parempi tajuta hakeutuneensa väärille urille ennen opintojen aloittamista kuin hieman ennen lopputyön tai gradun aloittamista.

Vierailija kirjoitti:

Mistä AP näkee, että kyse on juuri heistä, jotka eivät ole ottaneet vastaan ykköstoivettaan?

Vipusesta.

Vierailija kirjoitti:

Ykköspaikka ei automaattisesti ole se selvääkin selvempi ykköstoive. Itse pohdiskelin valintaa kahden paikan välillä viimeisern asti. Toinen oli laitettu ykköseksi listassa ja toinen ei, koska kahta paikkaa ei saanut tietenkään ykköseksi laittaa. Olisin voinut yhtä hyvin laittaa paikat päinvastaiseen järjestykseen.

Nykyään sinut hylätään automaattisesti 2. paikasta, jos pääset 1. paikkaan.