Mikä olisi niin anteeksiantamatonta, että pistäisit välit poikki omiin vanhempiisi?

Puolisoni (tuolloin vielä tulevan, jota eivät olleet tavanneet) epäoikeudenmukainen ja totuudenvastainen arvostelu.

Aloitetaan helpoista:

Väkivalta, fyysinen ja henkinen

Taloudellinen hyväksikäyttö

Muu hyväksikäyttö, kuten manipulointi

Lastenlasten huono kohtelu

Vanhemman narsismi, psykopatia, sosiopatia.

Olen katkaissut välit omaan narsistivanhempaan.

Mieheni arvostelu. Selän takana pahan puhuminen. Työnkuvani halveksiminen. Toistuva julkinen nolaaminen.

Siinä syitä, miksi pistin välit poikki äitiini. Sen jälkeen olen voinut paljon paremmin.

Alkoholismi ja se, että henkilö myöntää olevansa alkoholisti eikä halua hakea apua siihen. Jatkuva valehtelu ja lupausten rikkominen.

Isäni on väkivaltainen alkoholisti joka aloitta vyöllä hakkaamisen 4vuotiaana. Kun isäni sai tahtonsa läpi ja asuimme kahden, että isäni sai lapsilisän. Nuoruuteni isäni haukkui minua samanlaiseksi huoraksi, kuin äitini. 14vuotiaana isäni heitti minut uloskodistani ulos kotoa, eikä minulla ollut joulunakaan paikkaa missä olla, koska äitini ei halunnut muuttaa omia joulusuunnitelmiaan. Molemmat ovat aina sanelleet kaiken valmiiksi elämääni ja mitä saan tehdä, myös puolisoni on väärä ja olen usein saanut ohjeita miten tavaramme pitäis jakaa, koska meidän on erottava. Kun en enää suostunut äitini käännytti koko sukuni minua vastaan ja yritti kaikin keinoin saada tyttäremme huostaanotetuksi.

Nyt on menty 10 vuotta ilman äitiä ja isää. En sanoisi etteikö tää kaikki olis vaikuttanut muhun jotenkin, mutta jos olisin jatkanut olisin varmaan jo haudassa.

Jos kirjoittaisin tähän kaiken, moni tuskin uskoisi sitä kaikkea eikä jaksaisi edes lukea.

Isä väkivaltainen hullu alkoholisti veti myö lääkkeitä ja viinaa keskenään) , äiti maaninen äärimmäisen kontrolloiva narsisti. Toivottavasti tunnistatte itsenne tästä.

Puheluihini vastaamatta jättäminen.

Olkoon sitten yksin!

Persoonallisuushäiriö ja täydellinen rajattomuus.

Perättömien erittäin vakavien juorujen levittäminen sukulaisille, naapureille , työnantajille. Suurin osa uskoo noihin vieläkin vaikka vanhempien raatojen polttamisesta on yli vuosikymmen.

Vierailija kirjoitti:

Isäni on väkivaltainen alkoholisti joka aloitta vyöllä hakkaamisen 4vuotiaana. Kun isäni sai tahtonsa läpi ja asuimme kahden, että isäni sai lapsilisän. Nuoruuteni isäni haukkui minua samanlaiseksi huoraksi, kuin äitini. 14vuotiaana isäni heitti minut uloskodistani ulos kotoa, eikä minulla ollut joulunakaan paikkaa missä olla, koska äitini ei halunnut muuttaa omia joulusuunnitelmiaan. Molemmat ovat aina sanelleet kaiken valmiiksi elämääni ja mitä saan tehdä, myös puolisoni on väärä ja olen usein saanut ohjeita miten tavaramme pitäis jakaa, koska meidän on erottava. Kun en enää suostunut äitini käännytti koko sukuni minua vastaan ja yritti kaikin keinoin saada tyttäremme huostaanotetuksi.

Nyt on menty 10 vuotta ilman äitiä ja isää. En sanoisi etteikö tää kaikki olis vaikuttanut muhun jotenkin, mutta jos olisin jatkanut olisin varmaan jo haudassa.

Jos kirjoittaisin tähän kaiken, moni tuskin uskoisi sitä kaikkea eikä jaksaisi edes lukea.

Isä väkivaltainen hullu alkoholisti veti myö lääkkeitä ja viinaa keskenään) , äiti maaninen äärimmäisen kontrolloiva narsisti. Toivottavasti tunnistatte itsenne tästä.

Samantyyppinen tilanne mullakin, kolmekymmentä vuotta mennyt ilman minkäänlaista yhteyttä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni on väkivaltainen alkoholisti joka aloitta vyöllä hakkaamisen 4vuotiaana. Kun isäni sai tahtonsa läpi ja asuimme kahden, että isäni sai lapsilisän. Nuoruuteni isäni haukkui minua samanlaiseksi huoraksi, kuin äitini. 14vuotiaana isäni heitti minut uloskodistani ulos kotoa, eikä minulla ollut joulunakaan paikkaa missä olla, koska äitini ei halunnut muuttaa omia joulusuunnitelmiaan. Molemmat ovat aina sanelleet kaiken valmiiksi elämääni ja mitä saan tehdä, myös puolisoni on väärä ja olen usein saanut ohjeita miten tavaramme pitäis jakaa, koska meidän on erottava. Kun en enää suostunut äitini käännytti koko sukuni minua vastaan ja yritti kaikin keinoin saada tyttäremme huostaanotetuksi.

Nyt on menty 10 vuotta ilman äitiä ja isää. En sanoisi etteikö tää kaikki olis vaikuttanut muhun jotenkin, mutta jos olisin jatkanut olisin varmaan jo haudassa.

Jos kirjoittaisin tähän kaiken, moni tuskin uskoisi sitä kaikkea eikä jaksaisi edes lukea.

Isä väkivaltainen hullu alkoholisti veti myö lääkkeitä ja viinaa keskenään) , äiti maaninen äärimmäisen kontrolloiva narsisti. Toivottavasti tunnistatte itsenne tästä.

Samantyyppinen tilanne mullakin, kolmekymmentä vuotta mennyt ilman minkäänlaista yhteyttä

Isäni kohdalla syitä on useita:

Vanhojen asioiden ja riitojen jatkuva kaivelu ja uudelleenlämmittely heti kun tulee vähänkään jotain erimielisyyttä jostain, tyyliin: "Sinä et ikinä muutu, muistatko kun kesällä 2005 sanoit xxx, ja jouluna 2012 et kiittänyt lahjasta, ja silloinkin vuonna 1998 käytiin huvipuistossa ja koko ajan olit vaan pahantuulinen!" Ylipäätään tahallinen riidan lietsominen asioista jotka voisi vaan kuitata huumorilla tai ohittaa olankohautuksella, ja sen lisäksi pitkävihainen ja katkera vanhojen asioiden hautominen.

Minun sorsiminen sen takia mitä äitini on tehnyt vanhempieni avioeron aikoihin joskus 30 vuotta sitten: isä ei mm. voinut tulla lakkiaisiini, kihlajaisjuhliin, valmistujaisiin, tupaantuliaisiin jne. koska äitini ja hänen uusi puolisonsa olivat siellä myös, mutta sisarusteni kaikissa juhlissa oli kyllä innolla mukana. Ylipäätään sisarusten suosiminen ja minun nokkiminen. Sisaruksille mm. maksoi autokoulut, mutta kun minä 18-v lukiolaisena kysyin, milloin pääsisin autokouluun, vastaus oli: "No koskas meinasit mennä töihin?" Maksoin sitten autokouluni ihan itse.

Lasteni räikeä suosiminen samalla kun minulle hienovaraisesti ilkeiltiin, esim. puheluissa kyseltiin vain mitä lastenlapsille kuuluu, joulukortit postitettiin vain lasteni nimillä, joulu- ja synttärilahjat ostetaan vain lastenlapsille, vain lastenlasten merkkipäivät muistetaan - ja sitten, kun asiallisesti kysyn, että miksei hän koskaan muista minua merkkipäivinä, suututaan ja tivataan että oletko sä kateellinen sun omille lapsille. Jossain vaiheessa ilmoitettiin myös (ilman mitään edeltävää riitaa edes), että lapseni ovat aina tervetulleita hänen luokseen, mutta minun kohdalla "pitää harkita".

Kun sairastuin, eivätkä lääkärit löytäneet heti syytä, minut haukuttiin pystyyn ja sanottiin, että olen aina ollut vaan laiska ja nyt olen keksinyt kinuta lääkäriltä diagnoosin, jota käyttää tekosyynä, jottei minun tarviisi persettä nostaa sohvalta. (Vähän myöhemmin löytyi vakava anemia ja eräs toinen pahaksi pässyt sairaus, koska en ollut tunnollisena ihmisenä ollut mennyt valittelemaan vaivojani ennen kuin en oikeasti pystynyt kävelemään kymmentä metriä pyörtymättä tai oksentamatta.)

Tässäpä näitä syitä miksi en pidä yhteyttä. Aikansa jaksaa niellä paskaa ja toivoa että se muuttuu suklaaksi, mutta lopulta raja tulee vastaan, kun tajuaa, ettei se ikinä muutu.

Vakoilu

Siinä kohtaa kun alkoholisoitunut adoptioäiti soitteli tappouhkauksia ja jouduin soittamaan poliisille, oli todettava että ei tästä "äiti" - tytär-suhteesta tule mitään.

Isän kanssa laitoin välit poikki 27 vuotta sitten, samalla katosi välit sen puolen sisaruksiini. Omilla lapsillani ei siis ole kontakteja serkkuihinsa/ tätiinsä/ setiinsä. Paska juttu, mutta tulihan tehtyä.

Jos aina jää toiseksi kaikessa, on vähemmän arvostettu/ tärkeä, kuin muut, niin parempi antaa olla. Sitä saa, mitä tilaa, enkä ole katkera, mutta kuitenkin 😁

Vierailija kirjoitti:

Vanhemman narsismi, psykopatia, sosiopatia.

Olen katkaissut välit omaan narsistivanhempaan.

Dama.

Monenlaista ollut, mutta tämä jo yksin on aika paha: äitini aiheutti ajattelemattomilla typerillä puheillaan pahantahtoiselle henkilölle ja sekoiluillaan lähes lapseni huostaanoton. Äitini ei itse edes tiedä tästä, enkä voi siitä hänelle edes sanoa, ettei hän lähde "selvittämään" asiaa. Alkaisi taas ties mitä draamaa ja ehkä uusi vuosien lasun mylly, josta kärsi ennen kaikkea lapseni.