Lue keskustelun säännöt.
Lapsilla n. 4 vuoden ikäeroa, kokemuksia? Hyvä vai huono ikäero?
Kommentit (5)
Eli ilmeisesti alkuperäiskansojen lasten ikäero oli usein 4v kieppeillä. Silloin imetettiin erittäin pitkään.
Onhan se sillain hyvä ikäero, että esikoinen ehtii olla pieni ja silmäterä tarpeeksi pitkään ja kuopus samoin koska esikoinen jo niin iso ettei samalla tavalla kilpaile perushoidosta yms. Äiti pääsee helpolla toisen lapsen raskaus- ja vauva-aikana.
Myöhemminkin ihan ok. Etenkin se hyvää, että molemmat saavat paremmin olla omia yksilöllisiä itsejään, kumpikaan ei tukeudu liikaa toiseen vrt pienemmällä ikäerolla ja eivät kilpaile keskenään niin kovasti.
Miinuksena leikit ei kyllä koskaan ole täysin samaa tasoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on veljen kanssa 4 vuotta ikeroa, minä se nuorempi. Ikäero on mielestäni "toiminut" aina, eli äidillä ei ollut kotona kahta vaippaikästä samaan aikaan, vljeni osasi leikkiä jo itsekseenkin minun synnyttyä. Veli oli kuitenkin jo sen ikäinen, ettei ollut älyttömän mustasukkainen (vaikka synnyttyäni kiroili, kun olisi halunnut pojan eikä tyttöä), vaan osasi jo "hoitaa" minua pienempää.
Meistä on aina ollut seuraa toisillemme, enemmän tai vähemmän. Tietysti jossain vaiheessa kaverit ja jutut olivat erit, mutta kotona olemme aina tulleet toimeen lukuunottamatta normaalia toisen kiusaamista. Olimme kuitenkin jonkun verran kahdestaankin kotona muutamia öitä kuukaudessa vanhempien työreissujen aikan, ja silloin tulimme vielä paremmin keskenämme toimeen kuin silloin, kun äiti oli kotona.
Nyt aikuisena tuo ikäero ei näy mitenkään, eli hyvissä väleissä ollaan.
Itselläni on veljen kanssa 4 vuotta ikeroa, minä se nuorempi. Ikäero on mielestäni "toiminut" aina, eli äidillä ei ollut kotona kahta vaippaikästä samaan aikaan, vljeni osasi leikkiä jo itsekseenkin minun synnyttyä. Veli oli kuitenkin jo sen ikäinen, ettei ollut älyttömän mustasukkainen (vaikka synnyttyäni kiroili, kun olisi halunnut pojan eikä tyttöä), vaan osasi jo "hoitaa" minua pienempää.
Meistä on aina ollut seuraa toisillemme, enemmän tai vähemmän. Tietysti jossain vaiheessa kaverit ja jutut olivat erit, mutta kotona olemme aina tulleet toimeen lukuunottamatta normaalia toisen kiusaamista. Olimme kuitenkin jonkun verran kahdestaankin kotona muutamia öitä kuukaudessa vanhempien työreissujen aikan, ja silloin tulimme vielä paremmin keskenämme toimeen kuin silloin, kun äiti oli kotona.
Nyt aikuisena tuo ikäero ei näy mitenkään, eli hyvissä väleissä ollaan.
Kuulostaa aivan yhdeltä tutultani. Hän siis on kertonut minulle ikäerostaan veljeensä juuri näin :)
Meillä on tuo ikäero, ja on ollut hyvä, jos suhteet yms olis olleet samat pienemmällä erolla, olis varmaan ollut myös hyvä.
Esikoinen meillä siis tyttö, erittäin mukava, tottelevainen, helpohkokin monella tapaa, joten hän itse tykkäsi pikkusisaruksestaan, halusi auttaa erittäin paljon.
Ovat leikkineet aina yhdessä, eli nuorempi oppi leikkienmaailman hyvin ja aika ajoissa, vasta ns murkkuiän alettua, heidän leikkinsä vähenivät, ja se oli nuoremmalle kova isku.
Läheisiä ovat edelleen.