Suututko jos kumppanisi kertoo parisuhdeasioistaan ystävälleen?

Oho, otsikkoon piti tulla: parisuhdeasioistanne. ap

Äkkiseltään ei tule mieleen sellaista mikä olisi niin arkaluonteista että pahastuisin asian paljastumisesta. Enemmän vaikuttaisi se miksi hän haluaa/haluaisi kertoa asioitamme muille.

Toivoisin tottakai ensisijaisesti, että puolisoni puhuisi itseään harmittavat asiat minulle. Näin vältymme siltä, että onko kyse todella väärinkäsityksestä tai ajattelemattomuudesta, jolloin voisin muuttaa omaa käytöstäni.

Tuntuisi siis aika pahalta kuulla itsestään jotain henkilökohtaista muualta, mikä ylipäätään kuulostaisi itsestä täysin vieraalta - että noinko oma puoliso todella itsestä ajattelee ja kertoo muille ihmisille.

Jos olemme sopineet, ettei jostain asiasta puhuta muilla niin tottakai siitä tulisi petetty olo, jos kuulee siitä muualta. Vaikea asia..

Varmaan tämäkin on sellainen asia, minkä tietää täysin vasta, kun/jos se tulee itselle eteen.

Mä en hyväksyisi jos mies kertoisi mitään seksiin liittyvää ystävilleen. Muuten ei niin haittaisi jos miettii parisuhdekuvioita myös ystäviensä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mä en hyväksyisi jos mies kertoisi mitään seksiin liittyvää ystävilleen. Muuten ei niin haittaisi jos miettii parisuhdekuvioita myös ystäviensä kanssa.

Mulle olisi ok jos mies avautuisi vaikkapa erektio-ongelmista ystävilleen. Heiltä voisi saada sellaista vertaistukea mitä minulta ei välttämättä saisi. Mutta mitään minun henkilökohtaisia ongelmiani en haluaisi että kerrotaan muille.

Tottakai saa keskustella ystävänsä tai vaikka veljensä kanssa ja en minä hänen jutteluistaan tiedä. En kyylää mieheni sanomisia ja tekemisiä, mutta olen onnellinen, että hänellä on hyvä ystävä ja upea veli, jonka kanssa hän voi puhua murheistaan ja iloistaan siinä missä vaikka 80 vuotiaiden vanhempiensakin asioista.

Tässä on kyse siis aika samasta kuin jos hän juttelen veljensä kanssa äitinsä muistiongelmista kuin jos hän juttelee ystävänsä kanssa parisuhteessamme jotain. Mielestäni se ei ole ongelma ja ainakaan minulla ei ole mitään sen ihmeempiä salailuja, vaan juttelen itsekin ystäväni kanssa erilaisista asioista. En myöskään usko, että asiani menisivät siitä eteenpäin, sillä oikeasti ketä vierasta kiinnostaa vaikka peräpukamani?

Vierailija kirjoitti:

Mä en hyväksyisi jos mies kertoisi mitään seksiin liittyvää ystävilleen. Muuten ei niin haittaisi jos miettii parisuhdekuvioita myös ystäviensä kanssa.

Mikä teidän seksissä on sitten niin erikoista, että siitä ei saa jutella? Tai että se yleensäkään nousisi puheenaiheeksi...?

Tietenkin jos sinulla on jotain erikoisia mieltymyksiä, niin sitten ymmärrän, rttä niitä ei halua muille, mutta ei ainakaan itselläni ole mitään tavallista ihmeellisempää, että siitä juttua riittäisi puolta minuuttia pitemmäksi ajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai saa keskustella ystävänsä tai vaikka veljensä kanssa ja en minä hänen jutteluistaan tiedä. En kyylää mieheni sanomisia ja tekemisiä, mutta olen onnellinen, että hänellä on hyvä ystävä ja upea veli, jonka kanssa hän voi puhua murheistaan ja iloistaan siinä missä vaikka 80 vuotiaiden vanhempiensakin asioista.

Tässä on kyse siis aika samasta kuin jos hän juttelen veljensä kanssa äitinsä muistiongelmista kuin jos hän juttelee ystävänsä kanssa parisuhteessamme jotain. Mielestäni se ei ole ongelma ja ainakaan minulla ei ole mitään sen ihmeempiä salailuja, vaan juttelen itsekin ystäväni kanssa erilaisista asioista. En myöskään usko, että asiani menisivät siitä eteenpäin, sillä oikeasti ketä vierasta kiinnostaa vaikka peräpukamani?

Samaa kerran pohdimme työkaverini kanssa, kun juttelimme vanhemmistamme ja heidän vanhenemisestaan. Eli olisiko se ok vanhemmillemme, että juttelemme heistä muille? Toisaalta saamme vertaistukea tämän takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en hyväksyisi jos mies kertoisi mitään seksiin liittyvää ystävilleen. Muuten ei niin haittaisi jos miettii parisuhdekuvioita myös ystäviensä kanssa.

Mikä teidän seksissä on sitten niin erikoista, että siitä ei saa jutella? Tai että se yleensäkään nousisi puheenaiheeksi...?

Tietenkin jos sinulla on jotain erikoisia mieltymyksiä, niin sitten ymmärrän, rttä niitä ei halua muille, mutta ei ainakaan itselläni ole mitään tavallista ihmeellisempää, että siitä juttua riittäisi puolta minuuttia pitemmäksi ajaksi.

Olen eri, mutta siitä puhe mistä puute. Eli jos seksiä ei ole niin siitä yleensä riittää avauduttavaa ja kaverilla voi olla siitä omaakin kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai saa keskustella ystävänsä tai vaikka veljensä kanssa ja en minä hänen jutteluistaan tiedä. En kyylää mieheni sanomisia ja tekemisiä, mutta olen onnellinen, että hänellä on hyvä ystävä ja upea veli, jonka kanssa hän voi puhua murheistaan ja iloistaan siinä missä vaikka 80 vuotiaiden vanhempiensakin asioista.

Tässä on kyse siis aika samasta kuin jos hän juttelen veljensä kanssa äitinsä muistiongelmista kuin jos hän juttelee ystävänsä kanssa parisuhteessamme jotain. Mielestäni se ei ole ongelma ja ainakaan minulla ei ole mitään sen ihmeempiä salailuja, vaan juttelen itsekin ystäväni kanssa erilaisista asioista. En myöskään usko, että asiani menisivät siitä eteenpäin, sillä oikeasti ketä vierasta kiinnostaa vaikka peräpukamani?

Samaa kerran pohdimme työkaverini kanssa, kun juttelimme vanhemmistamme ja heidän vanhenemisestaan. Eli olisiko se ok vanhemmillemme, että juttelemme heistä muille? Toisaalta saamme vertaistukea tämän takia.

Olen tässä samoilla linjoilla kuin kumppanini kertoilusta: Jos itse olisin vanheneva vanhus, minulle olisi ok että lapseni puhuisivat minusta henkilöille, jotka eivät tunne minua. Mutta ei minun tutuille. ap

Olisin pettynyt, jos mieheni puhuisi asioistamme tutuille - siis muuta kuin pintapuolisia juttuja. Minä en puhu meidän asioista omille tutuille (en ystäville, en perheelle, en kenellekään) ja mielestäni olemme mieheni kanssa yhteisymmärryksessä tästä, eli hänkään ei puhu yhteisistä asioistamme. Omista asioistaan saa tottakai puhua, mutta ei sellaista, missä minusta paljastuu jotakin. Tästä syystä en itse esimerkiksi puhu seksistä ystävieni kanssa: kaikki tietävät, kuka seksikumppanini on, joten oli sitten hyvää tai huonoa sanottavaa aiheesta, en halua kertoa, koska väkisinkin puhun silloin myös puolisoni asioista.

Oletan myös ystävistäni, että jos kerron heille kuulumisiani, he eivät välitä eteenpäin mitään näistä. Inhoan sitä, kun minulle aletaan kertoa jonkun sellaisen kuulumisia, joka ei ole paikalla. En jaksa juoruilijoita. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö voisi nimettömästi puhua, jos asia on sellainen, ettei siitä voi tunnistaa, kenestä puhutaan. Voi siis sanoa, että "yhdellä kaverillani oli vähän saman tapainen ongelma" mutta ei, että "Pirjohan yritti myös itsaria muutama vuosi sitten!".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en hyväksyisi jos mies kertoisi mitään seksiin liittyvää ystävilleen. Muuten ei niin haittaisi jos miettii parisuhdekuvioita myös ystäviensä kanssa.

Mikä teidän seksissä on sitten niin erikoista, että siitä ei saa jutella? Tai että se yleensäkään nousisi puheenaiheeksi...?

Tietenkin jos sinulla on jotain erikoisia mieltymyksiä, niin sitten ymmärrän, rttä niitä ei halua muille, mutta ei ainakaan itselläni ole mitään tavallista ihmeellisempää, että siitä juttua riittäisi puolta minuuttia pitemmäksi ajaksi.

Olen eri, mutta siitä puhe mistä puute. Eli jos seksiä ei ole niin siitä yleensä riittää avauduttavaa ja kaverilla voi olla siitä omaakin kokemusta.

Jos tuo seksin puuttuminen on itselle huolestuttava asia, josta ei puolison kanssa voi puhua tai puhumisesta ei ole mitään hyötyä, niin mielestäni on erittäin hyvä, että siitä voi puhua ystävän kanssa. Jokainen valitsee itse ystävänsä ja myös sen mitä heille juttelee, joten siihen ei voi mennä kukaan väliin räjähtämään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Äkkiseltään ei tule mieleen sellaista mikä olisi niin arkaluonteista että pahastuisin asian paljastumisesta. Enemmän vaikuttaisi se miksi hän haluaa/haluaisi kertoa asioitamme muille.

Miksi ei haluaisi? Jos sinun kanssasi ei pysty puhumaan tai hän haluaa jotain oman sukupuolen kommentin asiaan, niin silloin jutellaan ystävälle.

Vierailija kirjoitti:

Olisin pettynyt, jos mieheni puhuisi asioistamme tutuille - siis muuta kuin pintapuolisia juttuja. Minä en puhu meidän asioista omille tutuille (en ystäville, en perheelle, en kenellekään) ja mielestäni olemme mieheni kanssa yhteisymmärryksessä tästä, eli hänkään ei puhu yhteisistä asioistamme. Omista asioistaan saa tottakai puhua, mutta ei sellaista, missä minusta paljastuu jotakin. Tästä syystä en itse esimerkiksi puhu seksistä ystävieni kanssa: kaikki tietävät, kuka seksikumppanini on, joten oli sitten hyvää tai huonoa sanottavaa aiheesta, en halua kertoa, koska väkisinkin puhun silloin myös puolisoni asioista.

Oletan myös ystävistäni, että jos kerron heille kuulumisiani, he eivät välitä eteenpäin mitään näistä. Inhoan sitä, kun minulle aletaan kertoa jonkun sellaisen kuulumisia, joka ei ole paikalla. En jaksa juoruilijoita. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö voisi nimettömästi puhua, jos asia on sellainen, ettei siitä voi tunnistaa, kenestä puhutaan. Voi siis sanoa, että "yhdellä kaverillani oli vähän saman tapainen ongelma" mutta ei, että "Pirjohan yritti myös itsaria muutama vuosi sitten!".

No okei, jos sinun ongelmasi ovat itsaritasolla, niin silloin mennään jo todella syvälle. Tosin jos minun mieheni ja lasteni isä yrittäisi itsaria, niin aivan varmasti kertoisin siitä parhaalle ystävällesi heti, kun vain kykenisin. Siis aivan heti. En odottelisi kiltisti minnekään ammattiauttajalle pääsyä, vaan vuodattaisin kaiken ystävälleni ja tiedän, että ystäväni olisi minun ja lasten tuki ja turva, joka ottaisi asiat hienotunteisesti ja sopivan verran hoitoonsa, sillä luultavasti minä olisin aika pitkän aikaa niin järkyttynyt, että en saisi mitään muuta kuin minimin tehtyä, jos sitäkään.

Ystäväni ei jatkaisi juttua eteenpäin, sen tiedän varmuudella. Ei hän olisi muuten ystäväkseni tullutkaan, jos olisi juorukello.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai saa keskustella ystävänsä tai vaikka veljensä kanssa ja en minä hänen jutteluistaan tiedä. En kyylää mieheni sanomisia ja tekemisiä, mutta olen onnellinen, että hänellä on hyvä ystävä ja upea veli, jonka kanssa hän voi puhua murheistaan ja iloistaan siinä missä vaikka 80 vuotiaiden vanhempiensakin asioista.

Tässä on kyse siis aika samasta kuin jos hän juttelen veljensä kanssa äitinsä muistiongelmista kuin jos hän juttelee ystävänsä kanssa parisuhteessamme jotain. Mielestäni se ei ole ongelma ja ainakaan minulla ei ole mitään sen ihmeempiä salailuja, vaan juttelen itsekin ystäväni kanssa erilaisista asioista. En myöskään usko, että asiani menisivät siitä eteenpäin, sillä oikeasti ketä vierasta kiinnostaa vaikka peräpukamani?

Samaa kerran pohdimme työkaverini kanssa, kun juttelimme vanhemmistamme ja heidän vanhenemisestaan. Eli olisiko se ok vanhemmillemme, että juttelemme heistä muille? Toisaalta saamme vertaistukea tämän takia.

Nämä kertomisasiat ovat vaikeita monella tapaa. Itse olen ottanut aika avoimen linjan asioihin ja saanut siten hyvää vertaistukea monilta ihmisiltä. Kun itse avaa asioitaan muille, niin huomaa, että löytyy todella upeita ihmisiä ja tarinoita.