Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
40 v ja tuntuu että elämä on ohi
04.06.2023 |
Asun pienellä paikkakunnalla, jossa kaikki tuntee kaikki. Olen eronnut yli 10 v sitten puolisostani ja lasteni isästä ja viimeiset 5 v ollut yksin. En kelpaa kellekään. Lapset ovat teinejä, joilla on paljon haasteita. Molemmat erityislapsia, vanhempi aspenger ja sosiaalisesti kömpelö, ei juurikaan kavereita ja nuoremmalla laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Kaverisuhteissa paljon ongelmia. Yleensä molemmat ovat vain yksin kotona, kun ei niitä kavereita oikein ole.
Olen työpaikassa, jossa minua ei arvosteta. Työ on erittäin paineistettua ja kiireistä. En juurikaan pidä työstäni. Palkka on kuitenkin hyvä. Juuri tuon palkan takia hankala hakea muita töitä, yleensä muualla vähintään 500 e pienempi palkka.
Olen hakenut kolmena vuotena opiskelemaan, en ole päässyt.
Tuntuu epätoivoiselta. Muutto ei onnistu vielä vuosiin kun lapset kotona. Täällä pikkukylässä oon, vaikka täällä ei ole juuri mitään, vähiten tulevaisuudennäkymiä. Olen tehnyt jo pitkään sen eteen työtä, että voisin hyväksyä tilanteeni, tässä ollaan, ei mitään kivaa tiedossa. Todennäköisyyksien mukaan vielä ainakin 20 hyvää vuotta ja senkö kulutan katkeroitumalla sohvalla? Miten elämänmuutos toteutetaan? Ainakin minulle se tuntuu olevan hirveän vaikeaa ja näinä yksinolovuosina ihmiset ympärilläni ovat eronneet, avioituneet uudelleen, joillain on pieniä lapsia (eli ovat ns toisella kierroksella jo) rakentavat taloja, opiskelevat tai ylenevät työssään. Mitähän teen itse väärin kun mikään ei etene, kaikki junnaa vain tyhjänä paikoillaan
Kommentit (23)
Voi olla vielä 50 vuotta elämää jäljellä tuossa kohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä nämä jotka nyt ovat aloittaneet toisen kierroksen ja ovat pienen lapsen vanhempia ja rakentavat vielä siinä sivussa kadehtivat sinua, ja heidän mielestään sinun elämäsi on jo asettunut uomiinsa ja on rauhallista.
Ihminen ei yleensä nää oman elämänsä hyviä puolia ja ajattelee, että muilla on paremmin.
Jos lapset ovat jo teinejä, niin ei mene montaakaan vuotta, kun he ovat jo aikuisia. Työpaikan vaihtoa voi silloin ajatella ja vaikka muuttoa toiselle paikkakunnalle/isompaan kaupunkiin.
Vaikka nyt tuntuu vaikealta, älä lannistu, monella on asiat varmaan vielä pahemmin. Sinulla on kuitenkin lapset ja työpaikka joka maksaa säällistä palkkaa.
Nelikymppinen on vielä nuori ja elämällä voi olla sinulle paljonkin annettavaa. Ja ehkäpä se uusi elänäntoverikin on odottamassa juuri sinua jossakin, et vain veilä ole löytänyt häntä, eikä hän sinua.
Hyvää kesää ja voimia jatkaa eteenpäin.
Ota se muutto uudestaan harkintaan. Isompi paikkakunta avaa paljon mahdollisuuksia, myös niille lapsille. Eihän he muuta nyt tee kuin makaa kotona, joten mitä hävittävää?
Ilmoittaudu avoimeen korkeakouluun opiskelemaan ja otat polkuopintojen kautta sen opiskelupaikan. Se on ihan mahdollista.
Uusi koti niin, että pärjäätte pienemmällä palkalla. Vuokralla ollessa saat myös asumistuen joka auttaa paljon. Tunnen monta eronnutta äitiä jotka koittaa eron jälkeen yksin kituuttaa isossa omistusasunnossa. Rahallisesti yh:lle harvoin järkevää. Itse maksan vuokraa asumistuen jälkeen 300€ ja se sisältää jo vedet ja lämmityksenkin. Omistusasunnon voi ostaa myöhemmin.
Itsestä se kaikki on kiinni loppupeleissä, tsemppiä!
T. Opiskeleva yh
Niin no, aina ei ole tilanne että voi tehdä mitään elämänmuutoksia. Olen vähän samanlaisessa tilanteessa kuin sinä, vaikean erityislapsen totaali-yh, joka inhoan työtäni ja mieluiten esim. muuttaisin ulkomaille tai edes paikkakuntaa. Mutta eipä tässä totaali-yh:nä mihinkään koulunpenkeille lähdetä uutta ammattia opiskelemaan, eikä oikein mielellään aiheuteta lapselle vaikeuksia sillä että koulut vaihtuisi ja harvat kaverit mun vaihteluhalun takia. Joten olen vaan hyväksynyt sen, että elän nyt lapsen ehdoilla, kunnes hän toivottavasti joskus itsenäistyy.
Eikä tämä ole mitään erityisen harvinaista ja kurjaa, päinvastoin suurin osa joutuu tällaisia kompromisseja tekemään. Mediat vaan nostaa esiin niitä onnekkaita, jotka on esim. lapsettomia sinkkuja tai sitten taloudellisena yms. tukena puoliso jonka turvin rouva voi toteuttaa elämänmuutoksiaan. Suuren osan meitä täytyy vaan hyväksyä mitä ei voi muuttaa, elää päivä kerrallaan ja vaikka haaveilla niistä eläkepäivistä.
Suunnittele lähtö valmiiksi niin et jää turhaan sutimaan paikallasi sitten kun se on ajankohtaista, voit nyt jo suunnitella ja unelmoida. Varmasti rankkaa kun nuorisolla on loppuelämän haasteita, tsemppiä teille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloita joku uusi, hauska harrastus. Ajattele positiivisesti - ainakin sinulla on työ, josta saat ihan hyvää palkkaa. Koska sinulla on sanojesi mukaan hyvä palkka, voit säästää rahaa uutta elämänmuutosta varten. Hanki vaikka kesämökki tai pohdi jotakin muuta mielekästä tekemistä.
Etsi uusi miesystävä. Uusi suhde antaa energiaa, iloa, rakkautta, kosketusta, hellyyttä. Ehkä uudenlaista tekemistä, että et vain jumittaisi kotonasi. Ja jos etsit iloa elämääsi, niin siinä mielessä uusi seurustelukumppani olisi loistava asia, koska jakamalla uudet asiat ja ilot tulevat tietenkin kaksinkertaiseksi. Voit iloita esimerkiksi uudesta harrastuksesta tai muusta mielekkäästä tekemisestä aktiivisen miesystävän rinnalla.
Feidaa lapset ja työ ja muuta toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ihan uutta alaa. Nauti opiskelijaelämästä ja keskity itseesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloita joku uusi, hauska harrastus. Ajattele positiivisesti - ainakin sinulla on työ, josta saat ihan hyvää palkkaa. Koska sinulla on sanojesi mukaan hyvä palkka, voit säästää rahaa uutta elämänmuutosta varten. Hanki vaikka kesämökki tai pohdi jotakin muuta mielekästä tekemistä.
Etsi uusi miesystävä. Uusi suhde antaa energiaa, iloa, rakkautta, kosketusta, hellyyttä. Ehkä uudenlaista tekemistä, että et vain jumittaisi kotonasi. Ja jos etsit iloa elämääsi, niin siinä mielessä uusi seurustelukumppani olisi loistava asia, koska jakamalla uudet asiat ja ilot tulevat tietenkin kaksinkertaiseksi. Voit iloita esimerkiksi uudesta harrastuksesta tai muusta mielekkäästä tekemisestä aktiivisen miesystävän rinnalla.
Pieni varoituksen sana tuosta, että uusi suhde olisi positiivinen juttu tuossa kohtaa. Monesti alkavassa suhteessa täytyy käydä läpi liudan epävarmuuksia toisen edessä, ja ap:lla on muutenkin jo itsetunto-ongelmia. Puhumattakaan niistä riskeistä, ettei se uusi kumppani sitten olisikaan mikään puhdas pulmunen, vaan vaikka pettää, jättää tai on muuten vain ilkeä tms. ja syöksee ap:n vielä pahempaan allikkoon.
Lähtisin itse kyllä ihan vaan siitä, että ap itse järjestää oman elämänsä uuteen uskoon. Ala etsiä uutta työtä sieltä isommalta paikkakunnalta. Jos lapsille ei sieltä pieneltä paikkakunnalta ole oikein kaveria erityisyyden vuoksi löytynyt, niin ehkä isommalla paikkakunnalla olisi enemmän valinnanvaraa kavereidenkin suhteen. Ainakin siellä on enemmän harrastusmahdollisuuksia, ja olisi varmasti lapsillekin hyvä, että tekisivät muutakin kuin olisivat kotona.
Jos elämä ei luista siellä, missä nyt olette, niin lähtekää. Takaisin kyllä varmasti pääsee.
Hyvä neuvo oli se, että asiaa kannattaa valmistella etukäteen mm. säästämällä rahaa ja suunnittelemalla missä ja miten asuisitte jne.
Siis lapsilla ei ole kavereita niin mikä estää muuton? Siitä vaan uusi duuni muualta ja maisemien vaihto. Tekee terää lapsillekin ja jos on haasteita niin toinen koulu voi olla parempi vaihtoehto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinhän se käytännössä onkin. Ainoa tapa nauttia elämästä tässä iässä on, jos on hoitanut asiansa kunnolla ja on omaisuutta ja hyvä parisuhde/perhe. Muutenhan elämä on todellakin ohi. Kroppa lahoaa, ihmiset katoavat elämästä, kaikki on koettu eikä mikään tunnu enää miltään. Ajattele, jos joutuisit kokemaan tuon köyhänä ja yksinäisenä. Pelkkää helvettiä se olisi.
Ei ollut vielä 40 vuotiaana ohi. Ei aivan. Nyt 15 vuotta myöhemmin on. Ja lopullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se tilanne välttmättä muutu, vaikka asuisit toisella paikkakunnalla. Et tee mitään väärin. Nuo kaikki mainitsemasi asiat - avioliitot, lapset, talot, töissä ylenemiset - on kaikki sellaisia, joissa ihminen on täysin riippuvainen muista. Erityisesti keskiluokan oikuista.
Lähtökohtaisesti Suomessa kukaan ei kuitenkaan avioidu taloudellisesti heikommassa asemassa olevan kanssa, eikä huonoista lähtökohdista ponnistavia arvosteta oikein missään, oli ulosanti mikä tahansa, joten mahdollisuudet luokkanousuun on oikeasti olemattomat.
Keskiluokkaisuus on toksisen laiska mindset ja Suomessa se myrkyttää kaiken.
Lapset laitokseen, tekee heille hyvää itsenäistyä, heistä ei ole yksin elämään noilla disgnooseilla todennäköisesti vaikka olisivat täysi-ikäisiä. Lapset saavat kotilomia kyllä. Tän jälkeen sä vasta pystyt kunnolla panostaa itseesi. Voit ottaa työtä vastaan ilman rajoitteita tai opiskella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No naisellahan elämä onkin jo aika lailla ohi 40-vuotiaana. Mies taas on usein vasta kukkeimmillaan.
Vierailija kirjoitti:
No naisellahan elämä onkin jo aika lailla ohi 40-vuotiaana. Mies taas on usein vasta kukkeimmillaan.
Mutta ap hyvä, lisään vielä, että vaikutat sympaattiselta tyypiltä ja toivotan sinulle menestystä jatkossa. :)
No sulla on sentään lapset. Itse samassa tilanteessa paitsi etten saanut edes lapsia. Ihan yksin olen.
Koska sun lapset ovat ikuisesti pieniä noiden diagnoosejen takia, oot tuossa tilanteessa.
Normaalisti lapsi itsenäistyy nopeasti, jo ensimmäisellä luokalla pärjää yksin kotona, vaikka vanhemmat ois illalla töissä.
Kun lapsi on itsenäinen, jää enemmän aikaa itselleen, voi harrastaa, käydä töissä, opiskella ja seurustella ihmisten kanssa.
Normaalisti lapsi hyväksyy uudet ihmiset helposti elämäänsä ja hän hallitsee käytöstavat ja keskustelutaidot ja muiden ihmisten on heidät helppo kohdata.
Älä ny alota tota jo tossa iässä.
Oho. Aika pitkälle selvinnyt. Itsellä autopilotti meni päälle jo 15v.
Alue: Aihe vapaa
Ehkä oot niin väsynyt ettet nää vaihtoehtoja. Ota loparit